Koska viisumeita pitäisi alkaa hommata jo nyt, on taas tullut aika katsoa totuutta silmästä silmään. Olen todella turhautunut ja suorastaan vittuuntunut. Sitten viime tarkastelun, tilanne on kyllä muuttunut. Väitän kyllä, että jopa parempaan suuntaan. Miksi sitten noin negatiivisia tunteita? Selitän parhaani mukaan... (Sisältövaroituksena: dramatisointi ja säälissä kieriskely.)
Edellisestä soolomatkasta oli kulunut melkein vuosi. Haavoja oli paranneltu ja mieli korjattu uuteen ajatusmalliin: pystyn matkustamaan muina itsenäisinä naisina omin avuin. Olin edellisen matkan jälkeen uskonut muuta, mutta onneksi aika teki minusta järkevän. Amsterdam oli ihastuttavan helppo ja sydämellinen kaupunki. Jostain syystä paikalliset olettivat minunkin olevan paikallinen ja hämmentyivät, kun selitin, etten ymmärtänyt, mitä he sanoivat. Kaupunki on varmaan yksi helpoimmista paikoista, missä olen käynyt.
Praha on rento ja eloisa kaupunki, missä on hyvä varata aikaa myös tunnelman aistimiseen ja oluen juomiseen. Ihan älyttömän kauas turistikeskustasta ei tarvitse mennä, jotta löytää edullisempaa ruokaa ja juomaa, vaikka kaupunki olikin suhteellisen edullinen Wienin kokemuksen jälkeen. Sain ohjeistukseksi eräältä useamman vuoden Prahassa asuneelta, että yli 200 korunaa ei kannata oluesta maksaa.
Kuitenkin viimehetken ohareiden takia minun piti suunnitella ja varata välietapit, yksi lentolippu, hostellit ja hotelli viikkoa ennen matkaa, joten vaihtoehdot olivat vähissä. Hotellissa alku oli autuasta. Pystyin kuuntelemaan musiikkia ilman kuulokkeita, oli oma vessa kylpyammeineen, minijääkaappi, oma ikkuna, ilmastointi sekä oma rauha. Kun heräsin seuraavana aamuna, minua hieman kutitti käsivarsista.
Bratislavan sijainti on otollinen. Se sijaitsee välittömässä läheisyydessä Itävallan ja Unkarin rajaa. Wieniin pääsee hetkessä. Kuitenkin Bratislava on selkeästi edullisempi kaupunki, vaikka Wienissäkin löytää edullisia juttuja. Tämä matkasarja alkoi Vilnasta ja olenkin päätynyt Varsovan kautta Bratislavaan. Edellinen kirjoitus oli bussimatkaltani Varsovasta Bratislavaan.
Olin aivan haltioissani! En ollut koskaan aiemmin nähnyt vuoria tai vuoristoa. Sitten mäet alkoivat suurentua ja suurentua. Yhtä äkkiä oltiin vaihtelevien ukkosmyrskyjen ja auringonpaisteen täplittämällä alkavilla Karpaateilla ja sydämeni hakkasi innosta, kun tajusin, kyllä olen ensimmäistä kertaa vuoristoalueella! Se oli niin odottamatonta.
Monesta Euroopan kaupungista löytyy niin sanottuja Free Walking Toureja. Mielestäni nämä on virheellisesti mainostettu, sillä ne eivät ole oikeasti ilmaisia. Kuulin vasta Prahassa, että Free Walking Tourien pitäminen maksaa oppaille 5€/ osallistuja. Tämä hinta oli siis jo 4-5 vuotta sitten. En tiedä, mikä olisi hyvä hinta antaa oppaalle, mutta ainakin tippi pitää olla yli 5€.
Tämä tarina alkoi Vilnasta. (Kerroin siitä edellisessä jutussani.) Olin lähdössä Varsovaan kuudelta aamulla bussilla. Muistan, kun pääsin paikalleni bussissa, viiden tunnin yöunien jälkeen olin aivan liian innosta pinkeenä, että olisin malttanut nukkua. Mielestäni oli tavattoman siistiä nähdä maisemia
Muistan sen käsiä tärisyttävän pelon, kun tajusin, että matkakaveri oli tehnyt oharit ja minulla oli osa lipuista hommattuna matkaa varten. Toisaalta oli jännittänyt aivan tavattoman paljon ennen tuotakin tietoa, sillä en tuntenut häntä oikeasti. Facebookissa on matkakaverin etsimiseen tehtyjä ryhmiä. Olin lukenut mielenkiintoisen matkasuunnitelman ja ottanut häneen yhteyttä. Aluksi kaikki vaikutti hyvältä. Mutta, kun matka alkoi lähestyä, alkoi tulla selväksi, että joko lähden yksin tai jätän liput käyttämättä.
pian matkalla 