Olin aivan haltioissani! En ollut koskaan aiemmin nähnyt vuoria tai vuoristoa. Sitten mäet alkoivat suurentua ja suurentua. Yhtä äkkiä oltiin vaihtelevien ukkosmyrskyjen ja auringonpaisteen täplittämällä alkavilla Karpaateilla ja sydämeni hakkasi innosta, kun tajusin, kyllä olen ensimmäistä kertaa vuoristoalueella! Se oli niin odottamatonta.
Monesta Euroopan kaupungista löytyy niin sanottuja Free Walking Toureja. Mielestäni nämä on virheellisesti mainostettu, sillä ne eivät ole oikeasti ilmaisia. Kuulin vasta Prahassa, että Free Walking Tourien pitäminen maksaa oppaille 5€/ osallistuja. Tämä hinta oli siis jo 4-5 vuotta sitten. En tiedä, mikä olisi hyvä hinta antaa oppaalle, mutta ainakin tippi pitää olla yli 5€.
Tämä tarina alkoi Vilnasta. (Kerroin siitä edellisessä jutussani.) Olin lähdössä Varsovaan kuudelta aamulla bussilla. Muistan, kun pääsin paikalleni bussissa, viiden tunnin yöunien jälkeen olin aivan liian innosta pinkeenä, että olisin malttanut nukkua. Mielestäni oli tavattoman siistiä nähdä maisemia
Olin niin tyytyväinen itseeni, kun istahdin lentokoneeseen, etten ollut jänistänyt ja sillä hetkellä se olisi myöhäistä. Oli hetken jopa positiivista kutkuttavaa uuden odotuksen jännitystä. Tyytyväisyys kesti vain ehkä kymmenisen minuuttia. Sitten se jysähti tajuntaani. En ollut tiennyt sen olemassaolosta, sillä se ei ollut osa minun todellisuuttani vielä parikymppisenä. Olin tuona noin 15 vuoden aikana kehitellyt itselleni lentopelon. Siinä sitten istuin tuoliini kytkettynä ja tajusin, että kone rullaa kentällä ja on aikeissa nousta ilmaan ja minä olen sen kyydissä.
pian matkalla 