Mitä Varsovassa kannattaa tehdä?

Ihastuin Varsovaan kaikesta huolimatta heti. Kaupungissa oli neuvostohenkisyydestään huolimatta hyvin paljon eurooppalaista fiilistä. On tosi kiukuttavaa, mihin suuntaan Puolassa naisten oikeudet ovat kehittyneet sitten matkani.
Tämä juttusarja on jatkoa tarinalleni, mikä alkoi Vilnasta ja missä saavuin bussilla Varsovaan. Tämän kertainen juttu ei ole kronologisessa järjestyksessä kulkeva, sillä en löytänyt vanhaa päiväkirjaani.

Muistelin, että vaikka varjossa mitattiin 32 asteen hellettä, että jostain syystä onnistuin olemaan palamatta. Löysin kuitenkin kuvistani myös kuvan, kun rintakehä ja olkapäät olivat ottaneet osumaa auringosta. Muistan hämärästi kuinka oli niin tukahduttavan kuuma, ettei siinä ollut mitään nautinnollista. Kuitenkin aika on kullannut nekin muistot. En pidä paahteesta nykyään enkä silloinkaan, kuitenkin nyt ajattelen, ettei se ollut niin paha. Tämän matkan jälkeen olen oppinut, että menen matkoille keväisin ja syksyisin. Vain, jos kohde ei ole ihan kuumimmasta päästä, voin harkita meneväni kesä-elokuun aikana.

Puolan juutalaisten historian museo, eli Polin, houkutteli minua sen arkkitehtuurillaan. Olen ymmärtänyt, että tämä suomalaisen arkkitehdin suunnittelema museo on paljon pidetty sekä palkintoja voittanut Puolassa. Paikka on upea. Maanpinnan yläpuolinen osa on todella valokuvauksellinen ja maan alapuolella oleva museo-osuus laaja sekä informatiivinen.

Monesta Euroopan kaupungista löytyy niin sanottuja Free Walking Toureja. Mielestäni nämä on virheellisesti mainostettu, sillä ne eivät ole oikeasti ilmaisia. Kuulin vasta Prahassa, että Free Walking Tourien pitäminen maksaa oppaille 5€/ osallistuja. Tämä hinta oli siis jo 4-5 vuotta sitten. En tiedä, mikä olisi hyvä hinta antaa oppaalle, mutta ainakin tippi pitää olla yli 5€. Oppaat osaavat hyvää englantia ja tietävät ihan älyttömän paljon kaupungin historiasta. Kierroksen alussa otetaan valokuva osallistujista, jotta tiedetään, minkä hinnan opas on velkaa firmalle. Osallistuin Varsovassa Pragan kierrokselle, koska minua kiinnosti se osa kaupunkia, mikä jäi pystyyn toisen maailmansodan jälkeen.

Ilmeisesti kaupunginosalla oli huono maine. Ainakin opas vitsaili sillä, että pitäkää laukuista hyvää huolta ja koittaisi olla eksymättä kovin kauas syrjäisille kaduille. Ehkä kaupunginosa oli ansainnut pahan maineen, tai ehkä se oli kaupunginosa siinä missä muutkin, mutta ulkonäkö antoi katu-uskottavuutta. Kyseessä oli vanha juutalaisten kaupunginosa. Kaupunginosan ongelmana oli luonnollisesti se, että sodan jälkeen ei tiedetty tarkalleen, kuka omisti rakennukset tai asunnot. Mikäli jollakulla on todisteet, että se omistaa kyseisen asunnon, nykyinen asukas pitäisi muuttaa silloin pois. Tämän takia rakennuksia ei uskallettu kunnostaa. Pelättiin sitä, että jos remonttiin olisi laittanut paljon rahaa, houkuttelisi se myös vanhoja omistajia (tai ehkä vanhoiksi omistajiksi tekeytyviä) vaatimaan asunnon takaisin itselleen. Kierros kesti noin kaksi tuntia. Praga oli täynnä rosoista seinäpintaa. Se on asia, mitä olen tykännyt kuvata ennen kaupunginosassa käyntiä sekä sen jälkeenkin.

Puistot pääsevät parhaiten oikeuksiinsa, kun niissä viettää useampana päivänä aikaa eri kohdissa puistoa. Isoimmat puistot ovat kuitenkin sellaisia, ettei niitä kunnolla koe yhdestä tai kahdesta kohtaa, tai että ne antaisivat kaiken annettavan yhden päivän aikana. Helsingin puistot tosin ovat sen verran pieniä ja ehkä hieman yhden ajatuksen puistoja, että yksi käynti tietää kertoa parhaimmat spotit. Toisaalta myönnän, että olen käynyt täällä vähemmän puistoissa, että ehkä en ole täysin objektiivinen. Kuitenkin Lazienkipuisto oli monipuolinen ja iso. Ja vaikka kävinkin siellä kahtena päivänä, en ehtinyt sinä aikana koluta kuin puolet puistosta. Vielä siis seuraavalle kerralle jäi nähtävää.

Puisto oli niin iso, että vaikka ihmisääniä kuulikin, ei välttämättä nähnyt muita. Siellä oli hämäriä metsäisiä osioita, aukeita, vesisuihkuja, patsaita, kukkaistutuksia, jonkinlaisia rakennuksia, sekä jokikin. Saattoi siellä olla myös jotain muutakin, en vain ehtinyt nähdä sitä. Suosittelen lämpimästi matkakohteissa puistojen lisäämistä ns. nähtävyyslistalle ja väitän, että Varsovassa kannattaa ehdottomasti käydä Lazienkissa vähintään kerran.

Uudelleen rakennetussa vanhassa kaupungissa oli paljon nähtävää. Kaupunginosassa saattoi hyvinkin olla kahviloissa ja myymälöissä ihmisiä, jotka eivät puhuneet englantia, mutta elehtivät ymmärrettävästi. Sitten oli heitä, jotka eivät puhuneet englantia, eivätkä halunneet elehtiä tullakseen ymmärretyksi. Vielä oli myös sellaisia, jotka olivat hyvin palvelualttiita ja puhuivat englantia loistavasti. Myymälän sijainti kaupunginosassa ei kertonut, mihinkä edellä mainituista kategorioista myyjät kuuluivat. Viihdyin vanhassa kaupungissa loistavasti. Lueskelin paahteisen auringon alla penkeillä kirjaa, kirjoittelin kortteja sekä päiväkirjaa terasseilla.

Kuninkaanlinnan vieressä on näköalatasanne Taras Widokowy, jonne sisäänpääsy ei ollut mikään suuri. Olin hämmästynyt kuinka vähän siellä oli silloin porukkaa. Jälkeenpäin minua on jäänyt harmittamaan kolme asiaa, mitä en tiennyt tai ehtinyt tehdä Varsovassa, kun olin siellä vain perjantaista maanantaihin: Lazienkipuiston koluaminen kokonaan, Vanhan kaupungin maanalaiset käytävät sekä Varsovassa tutustumani maailmanmatkaajan kertomaan Free Walking Touriin, missä kierreltiin Vanhan kaupungin tuntemattomia paikkoja.

Vaikka Vilnassa oli ollut tunteellinen hetki hyvästellä hostellin huonetoverina ollut vanhempi venäläistaustainen rouva, Varsovassa aloin vasta puhua ihmisille. Alku oli vaikea ja näin jälkeenpäin mietin, että ehkä se Kazakstanilainen nuorukainen ei suunnitellut tappavansa minua. Ilme oli kuitenkin vilpittömän iloinen ´:D. Vietin iltapäivän ja illan keskustellen kulttuurieroista erään Maltalaisen nuoren naisen kanssa. Hänen seurassaan uskaltauduin öiseen Varsovaan ja mietin kuinka rohkea hän olikaan. Toisaalta, jos tekee töitä Brasiliassa, voisin kuvitella, että Puola tuntuu lintukodolta. En voi olla varma, kun en ole käynyt Brasiliassa. Japanilaisen nuoren miehen kanssa keskustellessa tajusin välittömästi kysyessäni hänen ammattiaan, että olin tehnyt pahan virheen. Aasiassa kasvojen menettäminen on kuitenkin iso juttu, ja työmoraali varsinkin Japanissa korkeampi kuin itse olen tottunut. Hän ei siis tehnyt töitä, mutta luulen, että pelastin tilanteen sillä, että olin hyvin innostunut hänen maailmanmatkaajasielustaan. Ainakin hänen ilme helpottui minun kommentin jälkeen. Hän kertoi, että oli tehnyt töitä esimerkiksi Australiassa lyhyen aikaa.

Varsova oli vaan ihastuttava paikka. Seuraavalla kerralla päästään taas tien päälle. On luvassa se osuus reitistä, mitä muistelen aina, kun on puhe bussimatkailusta. Se oli se reitti, missä menetin sydämeni maatapitkin matkailulle.

Oletko sinä käynyt Puolassa? Entä mikä on sinun lempipuistosi? Hyviä puistovinkkejä otetaan mielellään vastaan meiltä ja maailmalta!

Yksi kommentti artikkeliin ”Mitä Varsovassa kannattaa tehdä?

  1. Olipahan! Tämä oli ajastettuna julkaisuna, kun haluaisin, että nämä olisivat julkisia heti sunnuntaiaamuisin ”aikaisin”. Tulin katsomaan tilannetta ja kippas kappas, se ei ollut siirtynyt valmiisiin artikkeleihin. Herjasi, että sitä oli muutettu, mutta ei tallennettu. En nähnyt kuin koodinpätkää ja minun piti vain luottaa, että se oli oikein.

    Kun katsoin tulosta, huomasin, että parit kuvat puuttuivat, enkä muistanut, millä työkalulla ne olin lisännyt ja siinä samassa unohdin, että miten lohkoja poistetaan ja poistin koko artikkelin. Onneksi se oli roskiksessa takaisin noudettavissa 😀 Mutta olihan aamupäivä 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s