Muistan kuinka suunnitellessani matkaa Pohjois-Italiaan ajattelin, että sama kai se on käydä Venetsiassa ja vähän niin kuin kuitata, että sekin on nähty. Minulla ei siis ollut kovinkaan hyvä vaikutelma kaupungista. Kun suunnittelin päivämatkaa sinne, aloin jo innostua. Kartta oli ihan maaginen ja katselin sitä jonkinlaisen hypnoosin vallassa tunteja.
Meillä oli hieman mansikoita ja viiniä sekä pitkä pätkä hiekkarantaa oikeastaan itsellämme. Minä elin rannalla yhtä kivoimmista hetkistäni. Sitten tuli myrskyn merkkejä taivaalle ja me lähdimme kaupunkiin.
Olen suunnitellut päässäni jo n. 20 vuotta erilaisia matkoja. Jotkut haaveistani ovat eläneet pidempään, jotkut vain hetken. Alussa matkahaaveeni olivat lähinnä yksittäisiä kohteita, kuten listoja maista, joissa haluaisin käydä (se oli pitkä lista) ja sitten aloin miettiä erilaisia kiertomatkoja erilaisilla teemoilla. Ensin lähinnä, että minkälainen olisi minun maailmanympärimatkani. En tiedä, mistä sain aika nopeasti idean, että olisi mielenkiintoista matkata maata pitkin.
pian matkalla 