Kerron nyt paremmin syistä, minkä takia päätin aloittaa blogini. Olen suunnitellut päässäni jo n. 20 vuotta erilaisia matkoja. Jotkut haaveistani ovat eläneet pidempään, jotkut vain hetken. Alussa matkahaaveeni olivat lähinnä yksittäisiä kohteita, kuten listoja maista, joissa haluaisin käydä (se oli pitkä lista) ja sitten aloin miettiä erilaisia kiertomatkoja erilaisilla teemoilla. Ensin lähinnä, että minkälainen olisi minun maailmanympärimatkani. En tiedä, mistä sain aika nopeasti idean, että olisi mielenkiintoista matkata maata pitkin. Ehkä ajattelin sitä vain siistinä kokemuksena. Etten olisi vain lentänyt Ayia Napaan ja sieltä takaisin. Ehkä, kun koin juurettomuutta ja olisin kasvattanut juuria matkallani, kun on lähempänä maanpintaa.

Yksi aika pitkälle tutkittu suunnitelmani oli kulkea junalla ja muuten maata pitkin Singaporeen ja takaisin. Matkan kompastuskivenä oli sekä Kambodža ja Laos (joissa ei ollut yhtenäistä junaverkostoa) että tarvittava aika matkan toteuttamiseksi. Tämä suunnitelma ei sisältänyt varsinaisesti maita, mitkä haluan nähdä ennen kuolemaani, vaan ennemminkin kokonaisuus, mikä olisi niin siisti ja ainutkertainen. Vuosia vain haaveilin ja haaveilin ja ajattelin, sitten kun. Suivaannuin tuohon koko ajatusmalliin noin 5 vuotta sitten. Päätin miettiä, että miten jonkun eeppisen matkan voisi toteuttaa, nyt kun –periaatteella.

Ajatukseksi muovautui matka, mistä kerron seuraavaksi. Trans-Siperialla Irkutskin ja Ulan-Uden kautta Ulan Batoriin. Ulan Batorista olin kuullut naapurilta aika hurjan kuuloisia tarinoita, jotka halusin kokea myös itsekin (tästä on aikaa noin 15 vuotta). Pitkässä junamatkassa kiinnosti myös se, (kun kuulin joiltain, että kuinka tylsä se matka on) että kuinka itse kestän mahdollista tylsyyttä ja olisiko se vaihdoin se aika, minkä voisin ottaa vain omille ajatuksilleni.

Ulan Batorista tarkoitus olisi jatkaa matkaa Pekingiin, mistä oli kuullut paljonkin tarinoita. Se olisi selkeästi sellainen kohde, missä tulisi kierreltyä erilaisilla maamerkeillä, kuten Kielletyssä kaupungissa, Kiinan muurilla sekä 798 Art Districtissä. Pegingistä matka jatkuisi junalla joko Shanghain kautta Hong Kongiin, tai suoraan Hong Kongiin. Olen kokenut aina, että Hong Kong on todella kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki. Macaossa en alun perin tahtonut käydä, mutta nyt koen, että jos aika riittää Hong Kongilta, siellä pitäisi myös ehdottomasti käydä. Tarkoitus olisi kokea Kiinaa lisää takaisin tullessa.

Vietnamissa juna kulkee ilmeisesti hitaammin kuin bussit, mutta toisaalta liikenne teillä voi olla niin kaoottinen, että hitaampi matkustustapa voisi olla selviytyjän valinta. Syksyllä Vietnamin keskiosissa on sadekausi. Olen kuullut, että normaalioloissa sataisi vain osan päivästä, mutta kun seurasin viime syksynä säätiedotuksia, siellä tuntui satavan aamusta iltaan, monena päivänä putkeen. Mutavyöryt voivat katkaista tien. Viime syksy taisi tosin olla poikkeuksellinen, kun alueelle tuli useita taifuuneja. Säätiedotteet pitivät yllättäen paikkansa ja siellä oli satanut useita kokonaisia päiviä. Myös eteläisemmän osan kuumuus hieman pelottaa. Haluaisin kuitenkin käydä esimerkiksi Hanoissa, Sapassa, Hồ Chí Minh Cityssä, Halong Bayssä, Huéssa, Hoi Anissa sekä Da Nangin Ba Na Hilssillä. Aika sekä väsymys luonnollisesti sanelevat, missä kaikkialla ehtii käydä.

Kun tulen takaisin päin, Kiinassa näkemisen arvoisia paikkoja on varmasti paljon. Olen pyöritellyt mielessäni esimerkiksi seuraava: Kunming, Yuanyang, Guilin, Zhangjiajie, Tianmen vuori, Xian ja Lhasa. Lhasassa käyminen tietäisi aika kallista opastettua matkaosuutta, mutta se on mielessäni yksi mielenkiintoisimmista kohteista. Tarkoitus olisi mennä Ürümqin (en ajatellut kuin vaihtaa kulkuvälinettä täällä) kautta Kazakstanin Almantyyn. Ilmeisesti kaupunkien välillä kulkee bussi, mutta olen kuullut huhua myös junasta. Tosin juna-tarina on mielestäni jotenkin hämärä, joten en ole siitä niin varma.

Kazakstanin kohdalla isoin haave olisi käydä Aral-järven kuivahtaneilla alueilla, mutta minulla ei tule olemaan aikaa sellaiseen. Joudun myös karsimaan edellä mainituista asioista. Toisaalta en keksi oikein muutakaan tekemistä, kuin jaloittelupysähdyksen Almantyssä. Missä voisi ehkä käydä lähellä olevassa näköalapaikassa sekä kansallispuistossa, missä on järven keskeltä törröttäviä kuolleita puita. Nursultan olisi myös lyhyen pysähdyksen paikka, mutta uskon, että Kazakstanilla olisi muutakin annettavaa. Se on vain maa, mistä on hieman vaikea löytää tietoa. Myös kaikkein siisteimmältä kuulostava juttu on, keskellä ei mitään, sekä käytännössä kaikkein kauimpana minun junareitiltäni. Olisi hyvä löytää jokin muu melkein yhtä kiinnostava kohde lähempää noita kahta kaupunkia.

Nursultanista halvin (kun viimeksi tarkastin paljon ennen nykyistä maailmantilannetta) reitti junalla on suoraan Moskovaan. Mikäli matkan varrella pysähtyisi jossain kaupungissa, matkan hinta nousisi aika isostikin. Haluaisin olla pari päivää Moskovassa uudelleen joko matkaa aloittaessa tai lopettaessa. Olin kaupungissa n. 6 vuotta sitten yli kolmen viikon ajanjakson. Myös Pietari kiinnostaisi kokea, mutta veikkaan, että varsinkin matkan loppupäässä aikaa ei enää liikene yhtään ylimääräistä. Voisin veikata, että vedellään viisumin loppumetrejä sekä lomani viimeisimpiä päiviä.

Olen haaveillut matkasta siis jo pitkään. Olen vuosien saatossa lukenut jos jonkinlaista opasta, tutkinut junaratoja ja sen sellaisia. Käytännössä rajallisen ajan takia joutuisin sadekaudella ja kovalla kuumuudella Etelä- ja Keski-Vietnamiin tai pirtsakalla pakkasella Siperiaan. Ongelma on se, että voisin kyllä ajatella lähteväni tälle matkalle esimerkiksi 2022 kevättalvella, alkuperäisen 2021 syksyn sijaan, jolloin todennäköisemmin maailman tilanne sallisi tällaisen matkan paremmin, mutta minulla on vahva paine pitää tätä matkaa varten säästetyt lomapäivät jo tämän vuoden puolella. Jos joudun pitämään ne pois nyt, joutuisin taas lähes alkupisteeseen ja useamman vuoden keräilemään joko lomapäiviä uudelleen, tai isomman summan rahaa, millä korvata niiden kuukausien menot, lisäksi asunnon vuokran ja muut kuukausittaiset kiinteät kulut, jos matkalle lähtisin ns. omalla ajalla. Silloin kuun lopussa ei tulisi matkan aikana lisää rahaa. Sen ohella joutuisin vaivalla säästetyt lomat pitämään aikana, jolloin pitää olla lähinnä omassa pienessä yksiössä, seurana Netflix ja kirjat. Vaikka säästöjä olen saanut, joutuisin kuitenkin taas pidemmän tovin odottelemaan, että saisin tarpeeksi.

Tämä kaikki pelottaa. Ja jos olisin syksyllä lähdössä, pitäisi suunnitelmat olla nyt pitkällä. Viisumejakin pitäisi varmasti jo miettiä. Pahoin siis pelkään, että suunnitelmani on siirrettävä myöhempää varten ja se tarkoittaa, että myös koko haaveeni on vaakalaudalla, jos lomapäivät pitää pitää pois aiemmin.

Onko sinulla jotain matkailuhaaveita (tai muita haaveita), mitä haluaisit toteuttaa vielä? Miten olet suunnitellut toteuttavasi ne? Oletko käynyt jossain edellä mainitussa paikassa? Minkälaista siellä oli?

Olen miettinyt harventavani julkaisuvälin 2 viikon rytmiin. Minulla palkkatyö ahmaisee arkipäivistä tunnit aamusta jopa myöhäiseen iltaan ja välillä viikonloppuisinkin olisi tekemistä, tuntuu harmilliselta, että vähintään yksi päivä (monesti enemmän) vielä siitä harvasta vapaa-ajasta menee kirjoittamiseen. Seuraava kirjoitus voisi käsitellä Riikaa ja Jürmalaa, missä olen käynyt kahdesti eri ihmisten kanssa. Haluaisin kirjoittaa myös Helsingin siisteimmistä jutuista, sillä vaikka ennen virusta kävin mielellään eri Helsingin kohteissa, olen ollut nyt todellinen lähimatkaaja ja pysytellyt lähinnä täällä sekä lähialueilla. Mielestäni Helsinki on monipuolinen kohde. Veikkaan, ettei se kuitenkaan ole valmis edes Latvia-jutunkaan jälkeen. Mutta annan itselleni yhden vapaan viikonlopun ja julkaisen seuraavan kerran 16.5. Seuraavaan kertaan!