Koska viisumeita pitäisi alkaa hommata jo nyt, on taas tullut aika katsoa totuutta silmästä silmään. Olen todella turhautunut ja suorastaan vittuuntunut. Sitten viime tarkastelun, tilanne on kyllä muuttunut. Väitän kyllä, että jopa parempaan suuntaan. Miksi sitten noin negatiivisia tunteita? Selitän parhaani mukaan... (Sisältövaroituksena: dramatisointi ja säälissä kieriskely.)
Sain alkukuusta puhelimestani muistutuksia, että olin ollut Italiassa. Pohjois-Italiahan oli aivan mieletön kokemus ja tunsin oloni varsin kotoisaksi ja vaikka italiaa en pahemmin osannut, äkkiäkös sitä sanoja tunnisti. Aloin itsekin viljellä niitä, mukamas kuin paraskin asiantuntija. Tämä on toinen tekstinpätkä Italian matkastani. Ensimmäisen kirjoitin toukokuussa ja se käsitteli Venetsiaa.
Ennen lomaani olin suunnitellut kirjoittavani suunnitelmista tai nimenomaan, kun niitä ei ollut. Suhtaudun Suomimatkailuun jollain tasolla ennakkoluuloisesti: en omista autoa (mikä tuntuu olevan pakollinen paha kotimaassa) ja kotimaamatkailu tuntuu vaativan enemmän rahaa kuin ulkomaat. Ihan n. 20 kilometrin sisään tapahtuvasta lähimatkailusta kyllä pidän, mutta puolentoista vuoden etätyöskentelyn takia maisemanvaihdos oli ehdottoman pakollinen.
Olen nyt reilut kaksi viikkoa ymmärtänyt sen, että syksy tulee liian nopeasti. Jos syksyllä aikoisin toteuttaa unelmani, pitäisi minun jo nyt valmistautua siihen täyttä päätä. Totuus on, että en tule pääsemään syksyllä vielä junamatkalleni Aasiaan. Matkasuunnitelma on pakko siirtää.
Meillä oli hieman mansikoita ja viiniä sekä pitkä pätkä hiekkarantaa oikeastaan itsellämme. Minä elin rannalla yhtä kivoimmista hetkistäni. Sitten tuli myrskyn merkkejä taivaalle ja me lähdimme kaupunkiin.
Olen suunnitellut päässäni jo n. 20 vuotta erilaisia matkoja. Jotkut haaveistani ovat eläneet pidempään, jotkut vain hetken. Alussa matkahaaveeni olivat lähinnä yksittäisiä kohteita, kuten listoja maista, joissa haluaisin käydä (se oli pitkä lista) ja sitten aloin miettiä erilaisia kiertomatkoja erilaisilla teemoilla. Ensin lähinnä, että minkälainen olisi minun maailmanympärimatkani. En tiedä, mistä sain aika nopeasti idean, että olisi mielenkiintoista matkata maata pitkin.
pian matkalla 