Mitä pitkäaikaiselle haaveelleni kuuluu nyt?

Huomasin kirjoittaessani tätä, että seuraava teksti tulee olemaan enemmän tai vähemmän rypemistä säälissä ja epätoivossa. Mutta toisaalta nekin tunteet pitää hyväksyä ja ovat yhtä valideja kuin positiivisuuskin, mutta tiedän, rajansa kaikella. Yritän parhaani vähentää rypemistä, mutta en tule lupaamaan, että olisin välttänyt riman alittamisen.

Koska viisumeita pitäisi alkaa hommata jo nyt, on taas tullut aika katsoa totuutta silmästä silmään. Olen todella turhautunut ja suorastaan vittuuntunut. Sitten viime tarkastelun, tilanne on kyllä muuttunut. Väitän kyllä, että jopa parempaan suuntaan. Miksi sitten noin negatiivisia tunteita? Selitän parhaani mukaan.

Palaan hetkeksi alkuun.

Randomkuva

Olen suunnitellut ja haaveillut erilaisista matkoista todella pitkään. Kun sanon todella pitkään, niin tarkoitan sitä. En edes ole tajunnut nuorempana koko tilannetta, että se olisi edes mahdollista käydä kiinnostavissa kohteissa, joten ne olivat vain epämääräisiä kiinnostuksen kohteita. Meidän perhe ei tosiaan matkustanut Suomen ja Ruotsin väliä pidemmällä. Tosin ensimmäinen tuon välin matka on tehty oletettavasti alle vuoden ikäisenä. Mutta minulle nuorena matkustaminen oli vain sukulaisilla käymistä.

En ehkä oikein tajunnut sitä silloin ja luokkakavereiden näyttämät kuvat loputtoman pitkistä hotellialueista ei edes houkutellut minua lainkaan. Ajattelin lähinnä, että no tiedänpä, että valitsen jonkun muun kohteen. Siitä ehkä taisi jonkinlainen kiinnostus karttoihin alkaa, sillä yritin tiukasti karttoja tiirailemalla päätellä, että missä näitä valkoisia hotellikeskittymiä on, ja miten vältellä niitä. Nyt tosin näin vanhempana, joskus loma on parasta, kun muut huseeraavat sinun onnistuneen lomasi parissa ja itse tilaa aurinkovarjon alla piña coladan ja kääntää sivua hyvästä kirjasta. Mutta vain joskus.

Toinen randomkuva

Alle 20 –vuotiaana olin käynyt siis vain Ruotsissa, Suomessa (tämän luettelemiselle on syy), Virossa (kahdessa paikassa) sekä Lontoossa ja juuri ennen 20 vuoden ikää, Pariisissa. Odotin hieman suurempaa tunnetta, että on toisessa maassa, Lontoon matkallani, ja siksi petyin kaupunkiin. Jos ei siis Viron ja Ruotsin matkoja lasketa lukuun, en matkustanut muihin maihin yli kymmeneen vuoteen. Mutta haaveilin siitä aivan uskomattoman paljon. Minun pääni sisällä oli typerä lukko, sillä koin, että yksin ei voi matkustaa. Kun alkoi kuulla ihmisistä, jotka matkustivat yksin, ajattelin että ensin pitäisi saada kaveri mukaan matkalle, ennen kuin voisi jatkaa matkustamista yksin. Joitain vuosia päälle 30-vuotiaana päädyin opiskelijavaihtoon hieman vajaaksi kuukaudeksi Moskovaan. En ihan ymmärrä, miksi senkin jälkeen jatkoin ajattelua, etten voisi matkustaa yksin. Se vaati hieman sisuuntumista. Pari epäonnista tapahtumasarjaa ja huomasin olevani vieraassa maassa ihan yksin, pari bussilippua kourassa sekä muutama hostelli varattuna sekä edessä 5 vierasta maata. Tuon matkan jälkeen kävin 13 muussa maassa ennen kuin tuli tämä pahuksen tauti, mikä sulki rajat kiinni.

Suunnittelemani matkat olivat erilaisia teemamatkoja eri maihin, joissa teemana saattoi olla vaikka musiikki, saaret, erilaiset kulttuurit, bussi- ja junareittejä, nopea sekä hidas maailman ympäri-reitti jne. Yksi eeppisistä reiteistä oli tarkoitus tehdä maitse Suomesta Singaporeen ja takaisin, tajusin, että puoli vuotta sille matkalle ei riitä. Junareittikään ei kulkenut suoraan sinne asti, sillä välissä oli joko Kambodža tai Laos.

No tämä voisi tavallaan liittyä aiheeseen

Halusin kuitenkin tehdä jonkun uskomattoman matkan, mikä kuitenkin olisi toteuttamiskelpoinen. Halusin jonkinlaisen seikkailun, mutta mukavuushaluisena en halunnut laittaa koko elämää risaiseksi. Oli jotenkin luonnollista, että Vietnamin kohdalla kääntyisin takaisinpäin. Kun sen tajusin, selkeytyi suunnitelma ja haave. Alkuperäisestä jäi viisi maata pois. En väitä, että nykysuunnitelma on järkevin, sillä näkemisen nälkäni on niin suuri, etten millään malta olla maksimissaan viidessä paikassa, vaan haluan käydä kaikkialla. Lentäminen, vaikka kohteessa kiertelisi lähialueita, pienentää ja vähentää koettavia asioita ja paikkoja. Siksi se ei vaan ole vaihtoehto. Eräs kaverini oli sitä mieltä, että kohteet ovat niin tylsiä, ettei häntä ja varmaan kovin montaa muutakaan kiinnosta lähteä tuollaiselle matkalle. En väitä itsekään, että nämä maat ovat minun top 5-listassa, ehkä joku löytyy top 10:stä, mutta reitti itsessään löytyy Top 5:sta.

Päätin aloittaa pienin askelin tuon unelman toteuttamisessa. Aloitin aluksi vuodessa 2 viikon verran lomapäivien säästämistä matkaa varten. Keräilin myös rahaa. Näin saisin juoksevat kulut, kuten vuokrat, vakuutukset, puhelinmaksut maksettua matkan aikana, ja se säästetty summa olisi itse matkustamiseen. Laskeskelin, että vuoden 2021 syksyllä, se olisi mahdollista. Sitten tuli vuosi 2020, mikä töräytti suunnitelman vessanpöntöstä alas.

Eivät ole viemäriputkia, vaan tietenkin Sibeliusmonumentin putket.

Elättelin toiveita, että olisin voinut tehdä tämän matkan puoli vuotta myöhemmin 2022 kevättalvella ja keväällä. Tässä vaiheessa en voi muuta kuin huokaista syvään.

Kaikki ne ihmiset, jotka eivät uskoneet, minun kykenevän lähtemään matkalle, pitävät varmasti jonkinlaisia pirskeitä. Sillä olen kuunnellut, jopa epäilyjä fiksuudestani, kun olen puhunut tästä haaveesta, sekä aivan valtavan määrän epäilyjä minun kykeneväisyydestä mennä yksin matkalle. Ei sillä, kyllä voisin ottaa sellaista seuraa, mikä ei sotke suunnitelmiani tai yritä jyrätä minua… Mutta ties kuinka monet ihmiset matkustavat yksin, niin ihmettelen, miksi juuri minä en siihen pystyisi.

Mutta tosiaan, tilanne on muuttunut hieman. Nyt olisi aika (ehkä olen hieman jopa myöhässäkin) hakea viisumeita tuolle matkalle. En ole edes katsonut Venäjän tilannetta, mutta Mongoliaan ilmeisesti pääsisi, jos on rokotettu sekä ottanut 72h ennen rajanylitystä testin: Rokotukset löyttyy, testiin en usko minulla olevan mahdollisuutta. Kiinassa riippuu paikasta ja mistä on tullut, mutta voi joutua viettämään aikaa karanteenissa jopa useammassa eri kaupungissa. Vietnamiin tarvitaan rokotteet, testitulos sekä 7 päivän karanteeni tullessa maahan. Kazakstaniin taas ei ole mitään menemistä.

Kun monumentti-patsaslinjalle lähdettiin, niin toinen patsaskuva.

Näiden tietojen valossa, minun ei kannata edes harkita hakevani viisumeita. Minun on siirrettävä matkaa ja alkaa ihan aidosti näyttää siltä, että en tule tuolle matkalle pääsemään koskaan. Voisin käydä yksittäisissä maissa lentäen, mutta en sitä halua. Koko matkan idea oli loputtoman pitkät junamatkat, maisemien tuijottaminen ilman kiirettä, sillä olen vain koukussa sellaiseen matkantekomuotoon. En haluaisi luovuttaa kokonaan, mutta tilanne näyttää siltä, että tulevaisuudessa tuollaisia matkoja ei tehdä, tai jos tehdään sitä pitää odottaa useita vuosia ja siihen minulla ei ole varaa. Olen saanut jo niin paljon palautetta kerätyistä lomapäivistä, että voin joutua pitämään ne pois tätä odotellessa.
Minun on keksittävä joku valju vaihtoehto tilalle.

Olen todella pettynyt.

Syy, miksi blogin koko alun perin perustinkin, oli tuo matka. Minun piti vain hieman lämmitellä, ennen matkan alkua. Nyt alan tietenkin pohtia sen järkevyyttä. Minulla ei ole loputtomasti täyteideoita ja niitä pitäisi olla ainakin noin 11 kuukauden verran. Minulla on listattuna kuusi juttuideaa, sekä sen lisäksi 1-3 lisäjuttua Helisingistä, sekä vuoden viimeinen. Nopealla laskutoimituksella, vaikka harventaisin julkaisutahtia kerran kuukauteen, ei ihan täytetä. Noin kuukausi sitten suunnittelin nostavani blogialustan tilaukseni tasoa ja nyt sille ei taida olla minkäänlaisia perusteita. Ehkä tästä tulee sittenkin kirjablogi, tai joudun pitämään niin sanotusti lomaa tästä. En aidosti keksi muutakaan matkahaavetta toteutettavaksi, niin että sen toteuttaminen olisi vielä mahdollista ja että se innostaisi suurin piirtein yhtä paljon kuin alkuperäinen suunnitelmani.

Lisää hieman aiheeseen liittyvää kuvituskuvaa.

En vielä tiedä, mitä teen blogin suhteen. Ehkä ennen kuun loppua julkaisen jutun Virosta sekä minulla oli vuoden viimeinen julkaisu pitkälle luonnosteltu, mutta vähissä ovat suunnitelmat.

Vaikka näitä juttujani ei oikeastaan kukaan kommentoikaan, niin laitan tapani mukaan kysymyksen herättelemään innostusta kommentointiin: Mitkä haaveet tai suunnitelmat sinulla ovat menneet mönkään viime aikoina? Vai oletko ollut onnekas? Onko sinulla myynnissä joku matkaunelma minulle? 😀 (En lupaa ”ostaa” sitä, olen vain nyt niin pettynyt, että ajatukset kiertävät samaa kehää.) Mutta se on heipat tältä erää!

Ps. Onpas tyhmä uudistus sivustolla. Esikatselumahdollisuus on muuttuunut ihan mahdottomaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s