Mitä pitkäaikaiselle haaveelleni kuuluu nyt?

Koska viisumeita pitäisi alkaa hommata jo nyt, on taas tullut aika katsoa totuutta silmästä silmään. Olen todella turhautunut ja suorastaan vittuuntunut. Sitten viime tarkastelun, tilanne on kyllä muuttunut. Väitän kyllä, että jopa parempaan suuntaan. Miksi sitten noin negatiivisia tunteita? Selitän parhaani mukaan... (Sisältövaroituksena: dramatisointi ja säälissä kieriskely.)

Pohjois-Italian kutsu

Sain alkukuusta puhelimestani muistutuksia, että olin ollut Italiassa. Pohjois-Italiahan oli aivan mieletön kokemus ja tunsin oloni varsin kotoisaksi ja vaikka italiaa en pahemmin osannut, äkkiäkös sitä sanoja tunnisti. Aloin itsekin viljellä niitä, mukamas kuin paraskin asiantuntija. Tämä on toinen tekstinpätkä Italian matkastani. Ensimmäisen kirjoitin toukokuussa ja se käsitteli Venetsiaa.

Amsterdam teki pesän sydämeeni

Edellisestä soolomatkasta oli kulunut melkein vuosi. Haavoja oli paranneltu ja mieli korjattu uuteen ajatusmalliin: pystyn matkustamaan muina itsenäisinä naisina omin avuin. Olin edellisen matkan jälkeen uskonut muuta, mutta onneksi aika teki minusta järkevän. Amsterdam oli ihastuttavan helppo ja sydämellinen kaupunki. Jostain syystä paikalliset olettivat minunkin olevan paikallinen ja hämmentyivät, kun selitin, etten ymmärtänyt, mitä he sanoivat. Kaupunki on varmaan yksi helpoimmista paikoista, missä olen käynyt.

Kriiseilyä: kesälomaa sekä kuuluisa kamelin selkä

Ennen lomaani olin suunnitellut kirjoittavani suunnitelmista tai nimenomaan, kun niitä ei ollut. Suhtaudun Suomimatkailuun jollain tasolla ennakkoluuloisesti: en omista autoa (mikä tuntuu olevan pakollinen paha kotimaassa) ja kotimaamatkailu tuntuu vaativan enemmän rahaa kuin ulkomaat. Ihan n. 20 kilometrin sisään tapahtuvasta lähimatkailusta kyllä pidän, mutta puolentoista vuoden etätyöskentelyn takia maisemanvaihdos oli ehdottoman pakollinen.

Helsingin timantit Vol 1 – Taidetta, kasvinäyttelyitä sekä museoita

Helsingissä on kuitenkin melkein mitä vain. Ne vain täytyy löytää. Mielestäni museoiden viilennetyssä ilmassa on hyvä viettää aikaa myös kesähelteellä. Olen hieman hurahtanut museoihin. En ole ihan varma, mikä niissä kiinnostaa. Onko se ajatus, mikä herää, tunne, mielenkiintoisuus vai kauneus? Tässä listaan itselleni mielenkiintoisimmat kokemukset.

Venetsia puraisi

Muistan kuinka suunnitellessani matkaa Pohjois-Italiaan ajattelin, että sama kai se on käydä Venetsiassa ja vähän niin kuin kuitata, että sekin on nähty. Minulla ei siis ollut kovinkaan hyvä vaikutelma kaupungista. Kun suunnittelin päivämatkaa sinne, aloin jo innostua. Kartta oli ihan maaginen ja katselin sitä jonkinlaisen hypnoosin vallassa tunteja.

Alkumaistiainen unelmastani matkasta maata pitkin Vietnamiin

Olen suunnitellut päässäni jo n. 20 vuotta erilaisia matkoja. Jotkut haaveistani ovat eläneet pidempään, jotkut vain hetken. Alussa matkahaaveeni olivat lähinnä yksittäisiä kohteita, kuten listoja maista, joissa haluaisin käydä (se oli pitkä lista) ja sitten aloin miettiä erilaisia kiertomatkoja erilaisilla teemoilla. Ensin lähinnä, että minkälainen olisi minun maailmanympärimatkani. En tiedä, mistä sain aika nopeasti idean, että olisi mielenkiintoista matkata maata pitkin.