Kun aloin katsoa silmästä silmään totuutta, motivaationi alkoi kadota. Olen nyt reilut kaksi viikkoa ymmärtänyt sen, että syksy tulee liian nopeasti. Jos syksyllä aikoisin toteuttaa unelmani, pitäisi minun jo nyt valmistautua siihen täyttä päätä. Minä en tule pääsemään syksyllä vielä junamatkalleni Aasiaan ja takaisin. Matkasuunnitelma on pakko siirtää vähintään kevättalveen. (Minulle kevättalvi alkaa jo helmikuun puolesta välistä.) Olen tosin miettinyt, että on hyvin todennäköistä että tulee vielä kolmas eristystalvi ja joudun siirtämään haaveeni vieläkin pidemmälle.

Näiden ajatuksien takia motivaationi on kadonnut ja minusta on tullut laiska ajelehtija. Täysin saamaton. Aloin jo miettiä, että tulenko koskaan saamaan mitään aikaiseksi. Mitään ei oikeastaan voi suunnitella, kun tulevaisuus on niin epävakaa. Ei ole järkeä kysellä matkavakuutustarjouksia, selvitellä mitään retkien hintoja tai muuta, kun kaikki katsovat minua kuin mielipuolta, aukaistessani suuni tästä haaveesta. Jotkut kokevat myös asiakseen kertoa, että olen hieman tyhmä, kun en ymmärrä, että en tule pääsemään tuonne. Sen takia tuntuu myös, että ei ole mitään kirjoitettavaakaan. Koska olen tällaisessa välitilassa ajelehtimassa, päätin nyt kirjata ylös edes, mitä asioita minun on tehtävä ennen mahdollista matkaa ja paljon niihin pitäisi varata aikaa. Näin saan edes jotain aikaiseksi sekä aikataulun kauan saan ajelehtia.

En ole ihan varma tiedostanko, mitä kaikkea pitää tehdä. Aiemmat matkani ovat olleet lastenkerhon iltapäiväretkiä tämän rinnalla. Tässä pitää ottaa niin monta asiaa huomioon, enkä ole luonteeltani sellainen, joka vain lähtee ja katsoo, miten pärjää. Tämä johtuu kolmesta syystä:

1) Olen turvallisuushakuinen

2) Koen myös, että jotain hyvin minun näköistäni jää kokematta, jos en ole valmiiksi perehtynyt kohteen mielenkiintoisiin paikkoihin.

3) Olen suurinpiirtein se ihminen, joka voi suunnitella sen, miten aikoo suunnitella asian.

Yksi tärkeimpiä asioita ovat rokotukset ja lääkkeet. Tarvitsisin ilmeisesti Japanin aivotulehdus-, kolera- ja lavantautirokotteet. Puutiaisaivokuumerokotteen tehosteannos pitäisi ottaa jo lähiaikoina. Malarialääkitys on todennäköisesti otettava. En pidä siitä lainkaan, sillä näin niin levottoman ahdistavia unia viime kerralla, vaikka sen piti olla parhain (ja kallein) lääkevalinta. Rokottautuminen pitää aloittaa vähintään 7 viikkoa ennen matkalle lähtöä, jotta kaikki ehtii ottaa. Noiden ohella tärkeimpiä asioita ovat viisumit.

Tarvitsen Kiinan ja Venäjän viisumit ennen Mongolian transit-viisumin hommaamista (10 päivän viisumi). Noiden lisäksi Vietnamin viisumin hankinta ei vaadi tiettyä järjestystä. Jokaiseen passinkierrätykseen olisi hyvä varata kahdesta kolmeen viikkoa. Eniten pelottaa passin lähettäminen Ruotsiin, saadakseen Mongolian viisumin.

Kiinan viisumin voi hakea aikaisintaan kolme kuukautta ennen saapumista maahan (karkeasti 12vk). Tarvitsen neljä viisumia ja jokainen vaihe vie lähes kolme viikkoa. Aikataulussa ei ole juurikaan joustoa, kun matka-aika Kiinan rajalle voi kestää hyvinkin yli kaksi viikkoa. Harmi, että en löytänyt selkeästi kerrottuna, kuinka paljon aikaisemmin Venäjän ja Vietnamin viisumin voi hankkia. En haluaisi tuhlata kallisarvoista matka-aikaa sille, että hankkisin viisumeita kesken matkan. Vieläpä kaikkien viisumien kohdalla tuntuu olevan vaatimuksena se, että matkat maahan ja pois ovat ostettuna, sekä hotellit varattuna ennen viisumien hommaamista. Aikana ennen pandemiaa tuntui olevan ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että junalippuja saa ostettua ehdottoman maksimissaan kolme kuukautta ennen matkaa. Kun yhtälöitä laskee, tulos tuntuu lähes mahdottomalta.

Noiden ohella pitäisi ostaa rinkka. Vanhassa rinkassa en pystynyt kääntämään kunnolla päätäni, niin sen paikka on kirpparilla. Haaveilen kevyestä pienestä repusta ja maksimissaan neljän kilon matkatavaroista, mutta epäilen syvästi, että olisin niin hyvä pakkaaja. Pelkästään, jos lähden kevättalvella matkalle, Siperiassa voi olla varmaan yli 20 asteen pakkasia sekä oletan siellä olevan kovaa kylmää tuulta. (Nuo tilastot tuntuvat ylioptimistisilta.) Se tietenkin tarkoittaa sitä, että voin lähettää talvivaatteet jossain vaiheessa etukäteen Suomeen, mutta alku matkan ne pitää ainakin raahata mukana (niiden ohella kesäisemmät vaatteet). En ole Suomessa ollut kovinkaan hyvä talvipukeutuja. En pidä villasukista esimerkiksi, enkä omista mitään välikerrastoja ja talvitakkini ovat aina olleet jonkinlaisia villakangastakkiviritelmiä. Tuntuu vähän pöhköltä tietenkin ostaa jotain toppatakkia, jos matkan jälkeen en tule tarvitsemaan sellaista enää. Lämpimien vaatteiden ohella tarvitsen kännykkää isomman näytön, eli tabletin ja näppäimistön millä kirjoittaa. Läppäri tuntuu liian isolta ja painavalta, että haluaisin sellaisen rinkkaani.

Kun matkalle lähtö viivästyi alkuperäisestä 3,5 kuukauden odotuksesta vähintään 8 kuukauden odotukseen, en tiedä mistä esimerkiksi kirjoittaa tällä välin. Tuntuu, että kaikelta tipahti jonkinlainen pohja. Ei siis sillä, ettenkö pärjäisi melko hyvin tämän pandemian aikana. Tulen pelottavan hyvin toimeen yksikseni. Viime talven aikana tapasin suurin piirtein 1-2 ihmistä kuukaudessa, jos ei kauppa-, kirjasto- ja nopeita naapurinäkemisiä laske mukaan. Enkä edes alkanut erityisemmin puhua yksikseni enkä kokenut, että viettämäni aika olisi ollut tylsää. Keksin enemmän tekemistä kuin vapaata aikaa oli.

Onko tämä maailmantilanne laittanut sinun suunnitelmat mönkään? Miten olet pärjännyt? Mitä sinä odotat tulevaisuudelta?

Yritän parhaani mukaan keksiä jotain kirjoitettavaa juhannusta edeltävälle sunnuntaille. Eli kuullaan 20.6 seuraavan kerran!