Ehkä vuoden 2022 syksy on eeppinen

Tämä vuosi on ainakin joiltain osin erilainen kuin viimeiset kaksi vuotta. Karmeasta matkapettymyksestä vähän piristyneenä syksylle on tulossa jopa pientä ruuhkaa matkojen suhteen. Syksyllä minulla on töihin liittyviä matkoja Eurooppaan kaksi, joista toinen on vielä hieman epävarma. Toisen varmemman matkan seminaari järjestetään Vilnassa. Siellä olen tosiaan hyvin lyhyesti käynyt viitisen vuotta sitten.

Näiden lisäksi olen päättänyt matkustaa syksyllä Aasiaan. Minulla on pari vaihtoehtoa, jos ”toivelistani” ensimmäinen kohde ei toteudu. Tämän takia matka-aikakin saattaa hieman vaihdella. Riippuu nyt hieman, mikä noista toteutuu, mutta vaihtoehdot pyörivät lähinnä Etelä-Aasian tai Kaakkois-Aasian välillä.

Tässä julkaisussa on pieni otos kevään kuvasaaliista.

Noissa matkasuunnitelmissa on vain kaksi asiaa, mitkä vähän himmentää niiden loistetta. Ensimmäinen on se, että en pääse noihin kohteisiin maata pitkin. Toinen on se, että vaikka kohdeoppailla on paikka, itse tykkään lukea mieluummin muunkaltaisia tarinoita, jopa päiväkirjamaisista postauksista, vaikka se ei nykyään ole ilmeisesti tapa toimia. Kuitenkin itse pidän sellaisesta, joten sen kaltaista tekstiä mieluiten tuottaisin. (Syy varmaan, miksi Viron juttu odotuttaa, siinä ei ole juurikaan päiväkirjamaisuutta, eikä minulla ole siksi niin suurta intoa saattaa sitä loppuun.)

Pidän kontrastisista mustavalkoisista kuvista, mutta huomaan, että muut eivät suhtaudu välttämättä tällaisiin kuviin samalla lailla, sillä onhan niissä tietty ahdistavuus-aspekti.

Nämä matkat eivät ole mielestäni ihan sen henkisiä, että niissä olisi aikaa pohtia elämää tai, että seikkailu olisi jollain tapaa itsensä ylittämistä ja erikoisia sattumuksia. Tai en tiedä, voi olla. Vertaan vaan niin kovasti ”Junamatkaan Vietnamiin ja takaisin” kaikkia suunnitelmiani, mikä ei nyt toteudu… ehkä ei koskaan ikinä elämässäni. (Olen pahoillani negailustani.) Kuitenkin yksi noista vaihtoehdoistani on kuitenkin maa, mikä kuuluu ”lusikat nurkkaan –listalleni”, eli olen siitä varsin innostunut. Se on myös se, mikä saattaa jäädä toteutumatta, joten innostukseni kanssa pitää olla maltillinen. Kyseinen maa sijaitsee Etelä-Aasiassa.

Tämä oli vielä aikaa, jolloin kelloja ei oltu siirretty ja kuudelta oli jo pimeää.

Kevään pohdinnoissani olen alkanut haaveilla myös toisesta interrail-henkisestä matkastani Eurooppaan, mutta ne maat, missä en ole vielä käynyt, ovat ripoteltuna eri puolille Eurooppaa. Siitä ihan yllättäen pari päivää sitten heräsi ajatus, että entä jos matkustaisin maata pitkin Georgia- Armenia- Azerbaidžan -akselille. En tiedä onko se mahdollista, tai kuinka ”kivuttomasti” matkan voisi tehdä, eikä se ole tämän vuoden asia vielä. Ehkä ensi vuonna sitten. Minulla saattaisi olla mahdollista pitää pidempi lomakin.

Kuvien aiheet ovat olleet vaihtelevia. Voisin kuvailla, että innostun kohteesta, muodoista ja tykkään leikkiä kuvillani. Tässä ylivavoitin patsaan, ettei kaupungin ”ylimääräinen” häiriö näkyisi kuvassa.

Tällä hetkellä kevät on ollut kiireinen. Ihana, aurinkoinen ja täynnä toivoa, mutta toisinaan täyteen suunniteltu. Olen lähinnä harrastellut valokuvausta, nähnyt enemmän ystäviä, käynyt valokuvanäyttelyissä (jopa Turussa asti) ja olen ollut äärimmäisen väsynyt. Olin hieman hämmästynyt, että yksi ystävistäni huomasi väsymykseni. Olin sillä hetkellä jopa normaalitilanteeseen nähden peruspirteä ja hyväntuulinen. Kun hän mainitsi asiasta, tiedostin sen, että vaikka olen nukkunut viime aikoina kunnollisia tuntimääriä, olen edelleen väsynyt. Muistelisin, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun joku huomaa tällaisen asian. Vaikka muulloinkin olen saattanut olla väsynyt, minun on pitänyt kertoa siitä, että nyt olen väsynyt. Tuntuu, että on jopa pitänyt perustella, kuinka väsyneeksi tunnen itseni. Tällä kertaa sain vain todeta, että niin olenkin, vaikka olen nukkunut useita tunteja enemmän.

Sen takia olen ylpeä itsestäni, että sain kirjoitettua taas jotain ja myös siksi parempi pitää teksti lyhyenä. Olisi kiva kuulla myös sinun matkasuunnitelmista tai matkahaaveistasi. Mitkä ne ovat? Entä minkälainen kevääsi on ollut? Onko kevätväsymys ottanut niskalenkkiotetta, vai kirmailetko paikasta toiseen intoa puhkuen?

Kiireeni hellittää hieman, mutta en tiedä koska keksin aiheen, mistä kirjoittaa. Toivoisin niin hartaasti, että saisin aikaiseksi kirjoittaa useammin. Mutta seuraavaan kertaan, se on moi!

Minusta tuntuu, että Helsingissä firmat laittavat jokaiseen ikkunaan teippaukset ja firman logot, eikä täältä sen takia voi löytää mitään näin mieletöntä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s