Kirjoitin viime kerralla, että kärsin rasitusvammasta käsissäni, eikä se ei ole hellittänyt vieläkään. Nykyään ei sairaslomaa anneta moisista, pitää vältellä rasitusta. Mikä oli erikoinen kehotus (jos teen karkeita yleistyksiä), välttää rasitusta, jos hiiren käyttö aiheuttaa rasitusta ja ainoa työ, mitä minulla on, on päivittäinen hiirenkäyttö. Mutta rohkenen yrittää uudelleen pidempää kirjoittamista. Huomaan, että sitä ei osaa arvostaa käsien toimintakykyä silloin, kun ne toimivat.

Toinen asia muistaakseni toiseksi viimeisessä kirjoituksessa oli matkasuunnitelmien viivästyminen. Olin jo varsin turhautunut. Kuitenkin aloin viime aikoina olla vähän optimistinen, kun tuntui, että yhteiskunta maa jälkeen maan avautui. Elättelin toiveita ensi syksystä. Olin päässäni suunnitellut tietynlaista kuvasarjaa matkaltani, josta olisin ehkä tehnyt valokuvanäyttelyn. (Itse asiassa minua on tämän kevään pitänyt kiireisenä eräs valokuvanäyttely, mihin osallistujia on useita muitakin, mutta ne kuvat ja aihe eivät liippaa läheltä tämän blogin aihetta, niin koen aiheelliseksi siis vain kertoa, että sellaista olen puuhastellut viime kuukaudet.)

Olin tehnyt varmaan viisi vuotta töitä sen eteen, että yksi ehdoton Bucketlist –toive toteutuisi, eli junamatka Vietnamiin ja takaisin. Edelleen se oli se syy, miksi tämän blogin alun perin perustin. Sitten tapahtui viime torstai, helmikuun 24 päivä. Kaikki suunnitelmat ja haaveet voin jättää varmasti useammaksi vuodeksi. Minun etuoikeutettu ininä siitä, että yhyy, en pääse matkalleni on tietenkin täysin merkityksetön. Paljon kamalampi tilanne on Ukrainassa ja niillä ihmisillä.

Se ei kuitenkaan poista harmituksen tunnetta, kun olen unelmoinut jostain vuosikausia, ja kun tajuaa, että se ei tule pitkään aikaan (ehkä koskaan) toteutumaan. Nyt on keksittävä muita unelmia. Ongelma on ollut vain siinä, että näiden vaikeuksien aikaan en ole keksinyt muita matkaunelmia, isoja haaveita, mitä toteuttaa.

Myös pelottaa se, että maailman tilanne on niin epävakaa, että onko järkeä kuluttaa kaikki säästöt parissa kuukaudessa ja olla mahdollisesti puilla paljailla, kun maailma tosissaan näyttää ikäviä kasvoja. Kuitenkin tuntuu jotenkin ankealta, että ei tekisi mitään, antaisi vuosien vain nakertaa. Olen yrittänyt keksiä pääni puhki, mikä on toinen matkavaihtoehto. Kristallipallo on ollut edelleen samea. En keksi tarpeeksi inspiroivia suunnitelmaa.

Sitä neronleimausta odotellessa, kerron lupaamani tilastot viime vuodelta. Ne, mitkä alun perin suunnittelin kirjoittavani tammikuun ensimmäisellä viikolla.

Tilastoja:

Suosituimmat tekstit

Aluksi eniten luettu oli tuhnuhko Prahan –tarina, mikä oli jatkotarina ensimmäisestä soolomatkastani Itä-Euroopassa… Siis, en muistanut lainkaan kuinka paljon Prahassa olin viettänyt aikaani baareissa sekä jutellut vain ihmisille ja kuinka onnettoman vähän sieltä oli kuvia. Sain koottua kasaan jutun. Mutta jos olisin muistanut aloittaessani bussimatkan tarinointia tämän asian, olisin varmaan harkinnut uudelleen koko sarjan kirjoittamista. Kun Praha oli enää jäljellä ja ensimmäinen soolomatkani piti saada fiksusti päätökseen, ei voinut perääntyä. Erikoista oli tosin se, että koko matka sinne asti ei kiinnostanut, vain se tuhnuin kirsikka kakun päältä 😀 Se sai kaiken kaikkiaan lukijoita viime vuonna 53 näyttökertaa. Syynä tietenkin saattoi olla se, että ne aiemmat kaupungit olivat ehkä vähän vähemmän matkailijoita kiinnostavia. Toisaalta on ehkä vähän hävettävää, että juuri nimenomaan se vähiten ylpeyttä herättänyt kaupunki on ollut tekemässä ensivaikutelman blogiini 😀

Kun julkaisin Toukokuun lopussa Venetsia-jutun, siinä oli isompi piikki lukijoita, mikä tasoittui myöhemmin. Venetsia kuitenkin ohitti Prahan kesä-heinäkuun taitteessa, mutta vain hetkeksi. Vuoden aikana Venetsiaa luettiin 52 näyttökerran verran.

Näiden jälkeen (oli saanut tasaisia klikkauksia aiemminkin) ilmeisesti jonkunlaisella onnistuneella Google- optimoinnilla Lude-juttu on saanut ”kohtuullisesti” kävijöitä ja siitä on tullut luetuin julkaisu, saaden 258 näyttökertaa vuoden aikana. Se saa edelleen niin ”paljon” lukijoita, että en tiedä, koska se lopettaa listoilla keikkumisen. Mikäli tämä matkailu- ja julkaisutahti pitää edelleen, se ei tule väistymään koskaan.

Yllättävintä on ollut minulle se, että aloitin blogini nimenomaan Vietnamin junamatkan takia, taltioidakseni ajatuksia ennen matkaa ja sen aikana. Tähän matkaan liittyvät jutut ovat saaneet Luteisiin ja tiettyihin kaupunkeihin nähden vain vähäisesti lukukertoja (parhain taisi olla viidennellä sijalla, n. 33 lukukertaa). Eli tavallaan se syy, miksi minä pidin blogia, ei ollut sama syy, miksi muut tulivat juttuja lukemaan. Yksi syy voi olla otsikoinnin. Junamatka Vietnamiin –liittyvät otsikot ovat pitkiä ja epämääräisiä. No tosin enää sen ei pitäisi olla ongelma, kun minun pitää keksiä jokin muu syy blogilleni. Tosin epämääräinen otsikointi on vieläkin tavaramerkkini. (Vilkuilen nolona nykyistä otsikkoani, jolle en keksi parempaakaan.)

Vähiten luetut jutut kertoivat minusta sekä toinen elämäni parhaimmasta bussimatkasta Varsovasta Bratislavaan. Tätä oli luettu vain 6 kertaa.

Kävijöiden määrät ja maasijainnit

Hong Kong, kävijöitä 2… laittaa mietityttämään, että olinko jo seurantalistalla ennen kuin olen päässyt edes maahan. Suomesta tietenkin lukijoita on selkeästi eniten. Sen jälkeen eniten Yhdysvalloista ja Kanadasta, mutta nämä käynnit johtuvat WordPress-ohjelmasta.

Vilkkain viikko kävijöiden ja klikattujen juttujen määrissä oli viikolla 27 (18.-24.10). Silloin tilastot sanovat, että kävijöitä oli 56 kappaletta ja sivuja klikkailtiin auki 66 kertaa. Kyseisenä viikkona olin julkaissut jutun silloisesta matkahaaveestani Vietnamiin, juttua oli klikattu 28 kertaa, eli ludejuttu piti pintansa silloinkin (tosin, kun tilastoidut numerot ynnää yhteen, niistä ei saa 66 kertaa, joten ehkä siinä on jokin bugi). Nihkein viikko oli vk 27 eli 5.-11.7, kun kävijöitä ja katselukertoja oli vain 2 kpl. Tämä ei ollut yllättävää, sillä pidin ensimmäistä tahatonta taukoa. Vilkkain kuukausi oli lokakuu, jolloin julkaisin vain edellä mainitun yhden jutun, klikattuja kertoja oli 152 ja kävijöitä 125. Hiljaisin kuukausi oli ensimmäinen kuukausi, eli helmikuu, jolloin julkaisin kaksi juttua, joita klikkailtiin 11 kertaa ja eri kävijöitä oli 7… joista kaikki lienee minulle tuttuja ja todennäköisesti olin itsekin kävijänä laskuissa.

Kuukausittain suosituimmat tekstit:

Maaliskuu – Vilnasta kaikki alkoi
Huhtikuu- Hei. Hotellissani on luteita!
Toukokuu- Venetsia puraisi
Kesäkuu- Maata pitkin Vietnamiin: Iso epäilys varjostaa
Heinäkuu- Hei. Hotellissani on luteita!
Elokuu- Hei. Hotellissani on luteita! (Toisena Amsterdam teki pesän sydämeeni)
Syyskyy- Hei. Hotellissani on luteita! (Toisena Pohjois-Italian kutsu)
Lokakuu- Hei. Hotellissani on luteita! (Toisena Mitä pitkäaikaiselle haaveelleni kuuluu)
Marraskuu- Hei. Hotellissani on luteita!
Joulukuu- Hei. Hotellissani on luteita!

Uskoisin, että laskurit eivät erottele, jos sama vierailija on käynyt useamman kerran. Tilastot väittävät, että viime vuonna sivuillani olisi vieraillut 671 henkilöä ja näyttökertoja olisi 971. En usko, että 671 eri lukijaa on käynyt. Todellista määrää yksilöllisille lukijoille, en tiedä. (Eniten kävijöitä on siis ollut etusivulla sekä jossain mystisessä arkistossa, mitä en ole paikallistanut vielä.)

En voi tehdä nyt lupauksia, koska seuraavan kerran kirjoitan. Toivon hartaasti, että se on nopeammin kirjoitettu kuin nyt. Tilanne on kuitenkin se, että minulla on blogini kanssa pieni eksistentiaalinen kriisi meneillään, jonka takia tunteeni vaihtelevat paljon. Minulla on Viron juttu puolessa välissä, mutta en tiedä, aionko julkaista sitä ja jos aion niin koska. Jos haluat, lukisin mielelläni, miten sinun vuosi on lähtenyt käyntiin ja aloititko jonkun harrastuksen keväällä?

Mutta nyt se on seuraavaan kertaan!