Otin bussilla suunnan Varsovaan

Tämä tarina alkoi Vilnasta. (Kerroin siitä edellisessä jutussani.) Olin lähdössä Varsovaan kuudelta aamulla bussilla. Muistan, kun pääsin paikalleni bussissa, viiden tunnin yöunien jälkeen olin aivan liian innosta pinkeenä, että olisin malttanut nukkua. Mielestäni oli tavattoman siistiä nähdä maisemia. Seuraavalla pysäkillä bussiin tuli koko bussilastillinen porukkaa ja eteeni istui nuoripari, jotka päättivät nukkua koko tuoli äärimmilleen laskettuna. Siinä sitten olin loukussa. En saanut eväitä, vettä, puhelintani tai kirjaa esiin laukusta saati oikein laitettua toista jalkaa ristiin. Mielestäni on äärimmäisen itsekeskeistä laskea istuinosa alas, vaikka se olisikin mahdollista.

En kuitenkaan ollut vittuuntunut koko matkaa, sillä Liettuan ja Puolan maaseutu oli mielenkiintoista: haikaroiden paljous aivan uskomatonta, teiden reunoilla olevat muistoristit olivat odottamattomia, aidattomilla pelloilla käyskentelevät lehmät tuntui rohkealta ratkaisulta, silmin kantamattoman laajat auringonkukka- tai maissipellot hämmästyttivät ja silloin se alkoi hiipiä tajuntaani pikkuhiljaa – pitkät bussi- ja junamatkat ovat harvinainen luksus kiireisessä nykyelämässä. Voi viettää aikaa vain katsellen tunti tolkulla maisemaa ja uppoutuen omiin ajatuksiin sekä välillä kirjoittaa niistä päiväkirjaan, ehkä lukea jotain. Mitään ei kuitenkaan ole pakko tehdä, on vain selän taakse rullaava maisema ja omat mietteet.

Selvitin netistä etukäteen, että Baltiassa sekä sieltä Puolaan operoi Lux Express bussit. Liput saa kätevästi tilattua netistä ja jos tilaa tarpeeksi ajoissa, hinta on matalampi. Kuskit minun kokemuksen mukaan ajavat turvallisesti. Kuljin viimeksi Lux Expressillä pari kuukautta vajaa kaksi vuotta sitten, aikana jolloin tätä pandemiaa ei ollut eikä ollut kasaantunut synkkiä pilviä tai rajoituksia. Tällä hetkellä viimeisimmästä matkasta on 1,5 vuotta, jos ei laske mukaan kahta lyhyttä matkaa Viroon (Tallinna ja Haapsalu). Nyt sinnekään ei kannata mennä, kun on kuvainnollisesti on käynyt ohrasesti. Siellä on asukkaita vain 1,3 miljoonaa ja tartunnan saaneita n. 20 000 enemmän kuin Suomessa. Sitä ei voi kuin hämmästellä.

Tämä oli ensimmäinen maisema, minkä näin, kun nousin bussista Varsovaan.

Saavuin Varsovaan perjantai-iltapäivästä. Hyppäsin bussista ulos ja toivoin, että se olisi oikea pysäkki. Katselin kasvavan pakokauhun vallassa korkeuksiin kohoavia rakennuksia. Tunsin itseni pieneksi. Vaikka olin ollut suuremmissa kaupungeissa aiemmin, nyt olin yksin. Minun piti muistuttaa itselleni, etten joutuisi paniikkiin, että tiesin reitin hostellilleni ja minulla oli selkeät ohjeet laadittuna, mitä pitäisi ensin tehdä. Kello vain alkoi olla pitkällä iltapäivää jo eikä minulla ollut loputtomasti aikaa. Olin järkyttynyt, etten ollut tehnyt pohjatyötä huolellisemmin ja valinnut jotain toista kohdetta. En tiennyt vielä tuolloin, että tulisin pitämään Varsovasta hyvin paljon.

Tunnetta ei poistanut se, että kun pääsin aseman sisälle, etäisyydet olivat isot, eikä ollut mitään käsitystäkään, missä kerroksessa ja missä mitäkin oli. Tehtävälistallani oli vaihtaa rahaa, hommata kartta (silloin puhelimeni ei ollut ihan samanlainen älyluuri kuin nykyään ja tykkään edelleen fyysisistä kartoista), ostaa viikonloppulippu julkisiin kulkuneuvoihin. Pieni paniikki heräili välillä sisälläni. Sitten näin ne infopaitaiset ihmiset ja päivä oli pelastettu. Rahat sain vaihdettua, liput hommattua ja pääsin etsimään metroa. Se tunne, että homma on hallussa, palasi taas.

Olin jälleen ottanut selvää reitistä hostelliin ja katsonut streetwievillä rakennusta ulkoa päin. Pääsin rappukäytävään sisälle. Se oli niin neuvostohenkinen, pimeä, haiseva, sisälsi epämääräisiä peiteltyjä laatikoita jopa keskellä portaita. Silmäni olivat varmasti paisuneet kaksinkertaisiksi. Mietin, että tämäkö oli se hetki, kun minut murhataan, raiskataan, tykitetään väkisin huumeita suoneen, ryövätään, eikä enää ikinä löydetä, tuossa järjestyksessä. Ei auttanut kuin lähteä kipuamaan pimeitä kierreportaita ylös. Kun olin joitain portaita kivunnut ylöspäin, liiketunnistin lopulta sytytti valot pienelle pätkälle portaita. Pääsin hostelliin, mikä oli remontoitu harmonisen moderniksi sekä kotoisaksi villasukkahengailutilaksi ja oli konkreettisesti kuin päivä niiden yönportaiden jälkeen.

Varsovassa oli paljon nähtävää ja vaikka kaupunki on iso, hintataso silloin oli hyvin kohtuullinen. Joskus asiakaspalvelu oli hieman neuvostohenkisen tympeää, mutta sitten seuraavan 15 minuutin päästä niin ystävällistä sellaisen ihmisen taholta, joka puhuu täydellistä englantia. Varsova on ehdottomasti mielenkiintoinen kaupunki. Siellä riittäisi tekemistä enemmän kuin pitkäksi viikonlopuksi.

Linnanaukio eli Plac Zamkowy illalla.

Koska Varsovassa vietin aikaa vähän pidempään kuin Vilnassa ja on enemmän kerrottavaa, päätin erotella Varsovan kahteen eri juttuun: kuinka pääsin sinne sekä mitä kaikkea pelkäsin, ja omanaan vähän kohdeopashenkinen juttu, mikä on tulossa ensi viikolla. Varsovan jälkeen kuljin bussilla Bratislavaan.

Onko sinulla muistoja epämääräisistä majapaikoista? Onko sinua ärsyttänyt jokin teko tai tapa, mitä kanssamatkustajat ovat tehneet?

2 kommenttia artikkeliin ”Otin bussilla suunnan Varsovaan

    1. Mietin minäkin, että olisin kääntynyt kannoillani ja mennyt ulos edes ilmoittamaan: ”Hei olen menossa crack-luolaan, missä pitäisi olla mun hostelli. Jos ette kuule musta enää, niin kaupunki oli Varsova, sijainti lähellä Lazienkipuistoa.” Mut sit aattelin, että olis saattanut olla muiden mielestä epäkatu-uskottavaa. Alakerroksen rappukongissa ollut tyyppi kuitenkin sanoi, että hostelli löytyy pari kerrosta ylempänä. Päätin luottaa, koska tyyppi vaikutti enimmäkseen vaarattomalta. (Olen lukenut kirjani.) (Sori sekavasta vastauksesta, oon kuitenkin ihan selvä tällä hetkellä, vähän vain univelkaa.)

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s