Wien on kuin ulkoilmamuseo

Bratislavassa heräsin aikaisin, kun saavuin Tonavan rantaan, olin alkujännityksestä johtuen melkein tunnin etuajassa. Lauttamatka ei ollut ihmeellinen ensimmäisen 10 minuutin jälkeen. Oli kuitenkin rentouttavaa istuskella ja katsella hitaasti lipuvaa maisemaa. Vaikka matka Tonavaa pitkin oli 30-60min hitaampi riippuen valitusta kulkuvälineestä, en usko että menetin ajassa niin kovin paljon. Säästin mielestäni jonkun verran ajassa Bratislavassa ja huomattavasti Wienin puolella. Olen ajatellut tämän matkan aina bussikiertoajeluna Itä-Euroopassa, vaikka en yhtä etappia bussilla kulkenutkaan. Tämä tarina on alkanut Vilnasta ja viime sunnuntaina kirjoitin Bratislavan tapahtumista.

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta, Wienissä. (Eikä ikkunaa tarvinnut jakaa kenenkään kanssa.)

Hotelli oli alueella, missä asui useita ortodoksijuutalaisperheitä. Se oli minulle odottamaton asia. Ja kyllä, olin päättänyt asua Wienissä hotellissa. Se oli ehkä neljän tähden hotelli. Periaatteessa kallis, mutta nukuin vain 2 yötä siellä. Ajattelin, että sen kerran kun otan omaa aikaa, maksetaan hieman enemmän. Halvemmat hotellit olivat kilometrien päässä keskustasta. Ilmeisesti toimivan metrojärjestelmän takia ei mahdottoman matkan päässä, mutta koin, että halusin majailla lähempänä keskustaa. Se oli keskustan läheisyydessä kaikkein halvin hotelli, tai sitten kaikki muut olivat ihan täynnä. Vaikea sanoa. Kuitenkin viimehetken ohareiden takia minun piti suunnitella ja varata välietapit, yksi lentolippu, hostellit ja hotelli viikkoa ennen matkaa, joten vaihtoehdot olivat vähissä. Hotellissa alku oli autuasta. Pystyin kuuntelemaan musiikkia ilman kuulokkeita, oli oma vessa kylpyammeineen, minijääkaappi, oma ikkuna, ilmastointi sekä oma rauha. Kun heräsin seuraavana aamuna, minua hieman kutitti käsivarsista.

Saapumispäivänä lähdin käymään Hundertwasserhaussilla, mikä oli käytännössä ainoa syy, miksi Wienissä halusin käydä. Kiinnostus rakennuksiin liittyy omaan alaani. Se oli yhtä upea kuin kuvissa näyttikin. Olin vain kovin myöhään paikalla, niin päästäkseni käymään sisällä olisi pitänyt tulla seuraavana päivänä uusiksi, niin se jäi.

Kävin syömässä pikaruokaravintolassa ensimmäistä kertaa tällä matkalla, sillä muualla olin yrittänyt parhaani mukaan maistella paikallisia ruokia. Sacher-kakkua olisin halunnut maistaa, mutta kahvilat näyttivät niin fancyiltä, etten tohtinut mennä sisälle, niin sekin jäi. Illalla pesin käsipyykkiä, sillä sain levitettyä pyykkini vessaan kuivumaan.

Lauantaina en antanut pikkukutinan häiritä, vaan menin ensiksi Albertinan museoon. Matkalla sinne huomasin kuinka kaikki rakennukset tuppasivat näyttämään toisiltaan, eikä niistä mistään ollut varsinaiseksi maamerkiksi. Kadut olivat leveitä bulevardihenkisiä, penkit ja matalat puut olivat eri puolella katua, ettei voinut istuskella varjossa. Albertinasta etukäteen lukemani jutut vaikuttivat mielenkiintoisilta, mutta vaikka museo olikin hyvä, Bratislavan Dubiana oli sen verran erikoinen, että se jäi vahvemmin mieleen.

Mietin paljon etukäteen, minkä puiston valitsen kohteekseni. Kaikki tuntuivat kehuvan yhtä, mutta se oli aika kaukana keskustasta. Päätin lopulta, että haluan nähdä Wienin parhaimman puiston, joten menin Schönbrunnin linnanpuistoon. Myönnän, että olihan monessa paikassa hommaa ajateltu hyvin esteettisesti, mutta niissä osin, missä itse jaksoin paahteessa käyskennellä, ennen kuin luovutin, ei ollut mikään rento vilvoittelualue, vaan puut olivat melko harvassa. Lopulta luovutin ja päätin käydä syömässä hotellin läheisyydessä olevassa sushiravintolassa, missä sushit olivat vain 0,5€ hintaisia ja loppuillan vilvoittelin ilmastoinnin ja viinin voimin omassa rauhassa ennen seuraavaa hostellielämää.

Wienin Shchönbrunn kylpee paahteessa.

Sinä lauantai-iltana alkoi olla jo kutina vihjailla, että hotelli oli luteiden pesäke. Googlailulla selvisi, että Helsingissä olisi mahdollista saada laukut kuumennettua, jolla luteet kuolisivat, mutta se maksaisi 600€ laukulta. Siinä sitten pohdin, että minulla oli musta rinkka sekä musta kankainen käsilaukku, ja kumpikin on ollut niin sanotusti, missä sattuu ja arvoa omistamillani tavaroilla ei ollut 1200€. Ei edes 600€, sillä osa vaatteistani oli kirpparilta. Myöskään saunaan en saisi laukkujani (suljetussa pussissa), sillä taloyhtiö kieltäytyi lämmittämästä saunaa sitä varten. Pelkäsi, että luteet leviävät. Ihmettelin mielessäni heidän logiikkaa, että laukuthan tietenkin kotonani liian viileässä tilassa tappavat luteet, eikä vaaraa leviämiseen ole sekä kaiken kukkuraksi heittäisin lentokentällä vaatteet suljetussa muovipussissa roskiin sekä kävelisin junaan ja sieltä kotiin alasti, etteivät luteet leviäisi kotiini. Pettämätön logiikka.

Wienissä järjestäen melkein kaikki tiet ja katujen välit olivat leveitä ja kasvillisuus ei antanut varjoja.

Ahdistuneena jatkoin matkaani viimeiseen kohteeseen. Vaikka Prahassa mielialani muuttuu nopeasti iloksi, eivät takaiskut olleet vielä tässä. Mutta siitä lisää taas esnsi sunnuntaina.

Onko sinulla tapana syödä matkoilla paikallisia herkkuja? Mikä on ollut ehdottomasti paras makukokemus ja missä? Onko jonkun maan ruokakulttuuri sinun ehdoton suosikki?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s