Kriiseilyä: kesälomaa sekä kuuluisa kamelin selkä

Ennen lomaani olin suunnitellut kirjoittavani suunnitelmista tai nimenomaan, kun niitä ei ollut. Suhtaudun Suomimatkailuun jollain tasolla ennakkoluuloisesti: en omista autoa (mikä tuntuu olevan pakollinen paha kotimaassa) ja kotimaamatkailu tuntuu vaativan enemmän rahaa kuin ulkomaat. Ihan n. 20 kilometrin sisään tapahtuvasta lähimatkailusta kyllä pidän, mutta puolentoista vuoden etätyöskentelyn takia maisemanvaihdos oli ehdottoman pakollinen.

Mikä oli parasta Prahassa?

Praha on rento ja eloisa kaupunki, missä on hyvä varata aikaa myös tunnelman aistimiseen ja oluen juomiseen. Ihan älyttömän kauas turistikeskustasta ei tarvitse mennä, jotta löytää edullisempaa ruokaa ja juomaa, vaikka kaupunki olikin suhteellisen edullinen Wienin kokemuksen jälkeen. Sain ohjeistukseksi eräältä useamman vuoden Prahassa asuneelta, että yli 200 korunaa ei kannata oluesta maksaa.

Wien on kuin ulkoilmamuseo

Kuitenkin viimehetken ohareiden takia minun piti suunnitella ja varata välietapit, yksi lentolippu, hostellit ja hotelli viikkoa ennen matkaa, joten vaihtoehdot olivat vähissä. Hotellissa alku oli autuasta. Pystyin kuuntelemaan musiikkia ilman kuulokkeita, oli oma vessa kylpyammeineen, minijääkaappi, oma ikkuna, ilmastointi sekä oma rauha. Kun heräsin seuraavana aamuna, minua hieman kutitti käsivarsista.

Etsimistä ja paahdetta Bratislavassa

Bratislavan sijainti on otollinen. Se sijaitsee välittömässä läheisyydessä Itävallan ja Unkarin rajaa. Wieniin pääsee hetkessä. Kuitenkin Bratislava on selkeästi edullisempi kaupunki, vaikka Wienissäkin löytää edullisia juttuja. Tämä matkasarja alkoi Vilnasta ja olenkin päätynyt Varsovan kautta Bratislavaan. Edellinen kirjoitus oli bussimatkaltani Varsovasta Bratislavaan.

Vilnasta kaikki alkoi

Olin niin tyytyväinen itseeni, kun istahdin lentokoneeseen, etten ollut jänistänyt ja sillä hetkellä se olisi myöhäistä. Oli hetken jopa positiivista kutkuttavaa uuden odotuksen jännitystä. Tyytyväisyys kesti vain ehkä kymmenisen minuuttia. Sitten se jysähti tajuntaani. En ollut tiennyt sen olemassaolosta, sillä se ei ollut osa minun todellisuuttani vielä parikymppisenä. Olin tuona noin 15 vuoden aikana kehitellyt itselleni lentopelon. Siinä sitten istuin tuoliini kytkettynä ja tajusin, että kone rullaa kentällä ja on aikeissa nousta ilmaan ja minä olen sen kyydissä.