Bussimatka Wienistä hoitui jo rutiinilla, eivätkä maisemat olleet ihmeelliset. Ainoastaan herkkä vatsani toi omia ongelmia Prahaan saapuessa, kun oli rahanvaihto ja hostellille suunnistus käsillä. Tämä on viimeinen kaupunki soolomatkaillessani ensimmäistä kertaa bussilla Itä-Euroopassa. Reittini sekä tarinani alkoi Vilnasta, kulki Varsovan kautta Bratislavaan, josta päädyin Wienin kautta Prahaan. Muistin alun perin Prahan matkan olleen hieman toisenlainen. Luulen, että olisin jopa harkinnut uudemman kerran tämän sarjan kirjoittamista, jos olisin muistanut Prahan tapahtumat kokonaisuudessaan sellaisina kuin ne olivat 😀

Praha on rento ja eloisa kaupunki, missä on hyvä varata aikaa myös tunnelman aistimiseen ja oluen juomiseen. Ihan älyttömän kauas turistikeskustasta ei tarvitse mennä, jotta löytää edullisempaa ruokaa ja juomaa, vaikka kaupunki olikin suhteellisen edullinen Wienin kokemuksen jälkeen. Sain ohjeistukseksi eräältä useamman vuoden Prahassa asuneelta, että yli 200 korunaa ei kannata oluesta maksaa.

Tiesin, etten ollut Prahassa juossut paikasta toiseen, vaan ennemminkin fiilistellyt tunnelmaa. Olin kuitenkin järkyttynyt kuinka vähän olin tutustunut perinteisemmällä tavalla tähän kaupunkiin. Hostellillani ei ollut sekadormeja, eikä se ollut varsinaisesti mikään bilehostelli, mutta olin joka ilta enemmän tai vähemmän viihteellä hostelliasukkaiden, kaupungissa asuvien ulkomaalaistaustaisten ja alkuperäisten prahalaisten kanssa. Baareissa ja yökerhoissa tuli vietettyä aikaa, eikä kukaan kaivellut juurikaan puhelintaan tai ryhtyneet keimailemaan kameralle. Tai kyllä joskus, mutta lähinnä odotellessa muita. Eli tutustuin ihmisiin Kanadasta, Briteistä, Yhdysvalloista, Australiasta, Hong Kongista, ulkosuomalaiseen sekä paikallisiin ja juhlin ja juhlin.

Kävin puistoissa aina kun ehdin. Siltikin jäi monia mielenkiintoisia kokonaan välistä. Kuten Havlíčkovy sady ja Letná Park. Kävin lähinnä pienemmissä puistoissa sekä Petrin Hillin alueella ja Střelecký ostrovissa. Vaikka olin jo Wienissä jaotellut vaatteeni muovipusseihin sen mukaan, olivatko ne todennäköisesti saastuneita luteista vai eivät sekä hotellihuoneessa pestyihin, päädyin erässä puistossa lajittelemaan kaiken matkalla olevan omaisuuteni erilaisiin pusseihin. Säilytettävät ja pakastettavat tavarat omaansa, pakastettavat vaatteet omaansa (taisi olla vain jokin huivi tai vastaava sekä kangaskäsilaukku), roskiin heitettävät vaatteet sekä säilytettävät vaatteet (jotka kestivät yli 60 asteen pesua, ei ollut monia).

Puistojen ohella kävelin vanhassa kaupungissa sekä linnan alueella (oli mäkinen alue ja sieltä oli näkymät koko kaupungin yli). Sekä osallistuin yhteen ns. Free walking touriin, missä käsiteltiin Prahan juutalaisia ennen toista maailmansotaa, sen aikana sekä jälkeen. Huomasin, että opas oli ottanut kokaiiniviivat ennen kierroksen alkua. Hänen esitys oli ihan hauska. Minun piti käydä Kommunismimuseossa. Näin siitä mainoksiakin, eikä sinne ollut hostellistani kovinkaan pitkä matka… mutta löysin kivempaa tekemistä.

Kysymykseen mikä oli parasta Prahassa, niin vastaan että tunnelma sekä olut ja hieman syrjäisemmät paikallisten suosimat olutbaarit. Viihdyin jopa niin paljon, että viimeisenä päivänä hengailin huolettomasti puistoissa sekä hostellin omassa baarissa.

Päätin lähteä hostellista hyvissä ajoin, kun rahakin alkoivat olla vähissä ja olin ehkä juonut olutkiintiöni täyteen. Hyppäsin metroon, mikä meni asemalle, mistä lähti bussi lentokentälle. Googlehaut ja vastaavat opastivat monimutkaisemman reitin kentälle. Minulle neuvottiin yhden vaihdon versio. Metrossa katsoin kelloa uudemman kerran. Alkoi nihkeä hiki puskea pintaan. Paniikissa etsin lentolippuni, eikä paniikkini hellittänyt. Olin lähtenyt noin tuntia myöhemmin, kuin olin alun perin ajatellut ja olisi minuuteista kiinni, ehtisinkö lentokentälle oikeaan paikkaan ajoissa. Metro- ja bussiasemalla ei ollut pankkiautomaattia, minulla ei ollut vielä sellaista korttia, millä voisin maksaa kaupoissa, eikä taksikuski ollut suopea hintaneuvotteluille. Siinä sitten jännittyneenä, pala kurkussa odotin bussia.

Pääsin lentokentälle n. 5minuuttia ennen viimeistä check in-aikaa. En ollut ihan varma, mihin suuntaan kannattaisi mennä. Löysin informaatiopisteen paria minuuttia myöhemmin kuin olisi pitänyt kirjautua. He neuvoivat minua menemään keskustelemaan erään vanhemman miehen juttusille, erilliselle luukulle ja valehtelematta olin 10 minuuttia, maksimissaan 15 minuuttia myöhässä juttelemassa hieman kyynelehtien tämän miehen kanssa. Minulla oli selässäni rinkka. Se painoi lähtiessään alle 8 kiloa, enkä ollut ostanut juuri mitään, ainoastaan nesteet eivät olleet erillisessä pussissa, koska olin pakannut ne pakkaseen menevään pussiin. Hän ei suostunut päästämään minua koneeseen, koska minulla oli rinkka. Selitin, että voin vaikka jotain heittää vielä pois tai vaikka jättää koko rinkkani pois matkalta. Hän ei suostunut diiliin, eikä suostunut päästämään minua koneeseen. Väitän, että jos olisin söpöllä ja suojeltavalla tavalla kaunis, vastaus olisi voinut olla eri. Olen kuullut, että myöhässä on päästy koneelle.

Sain seuraavan lennon seuraavalle aamulle ja vietin yön lentokentällä. Noiden koettelemusten jälkeen päätin, etten enää matkustaisi yksin. Laskin, että meni tasan kuukausi, kunnes vastoinkäymiset eivät olleetkaan niin iso juttu (olin selvinnyt rahallisista takaiskuistani jotenkuten) ja aloin haaveilla uudesta matkasta yksin. Rahat, sekä mahdollisuus siihen tuli vasta seuraavana kesänä.

Mihin paikkaan sinä haaveilet pääseväsi seuraavaksi? Haaveiletko tekeväsi matkan yksin, vai jonkun seurassa? Nyt, kun pandemia on läsnä, matkakuume on varmaan kertynyt voimakkaaksikin. Itseni kohdalla haaveilen junamatkasta Vietnamiin, mikä oli tarkoitus suorittaa tämän vuoden syksyllä alun perin.

Seuraava teksti käsittelee luteita, sillä olen kahdessa hotellissa kohdannut niitä. Sen jälkeisestä blogipostauksesta en ole varma. Olen miettinyt, että se voisi käsitellä tuota haavettani, mistä puhuin edellisessä kappaleessa (minkä takia alun perin blogini perustin). Tai se voisi käsitellä Helsinkiä (kyseessä olisi melko kattava vinkki-postaus, mutta vaikka tunnenkin seutua melko hyvin, haluaisin vielä käydä parissa paikassa, enkä ehdi tehdä sitä vielä). Olen hurahtanut Helmet-lukuhaasteeseen, jonka takia se voisi käsitellä matkakirjojani, tai valokuvausta. Myös Pohjois-Italia -sarja voisi tulla kyseeseen, sillä olin siellä hieman reilu vuosi sitten. Jos kronologisessa järjestyksessä menee, seuraavaksi olisi vuorossa Amsterdam, Riika-Jurmala (olen käynyt kahdesti) sekä Madeira (seuraavana kesänä innostuin matkaamaan tosissaan). Toiveita saa esittää, en tosin lupaa, että toteutan ne, ainakaan siinä järjestyksessä.

Palaillaan taas ensi sunnuntaina!