Nyt on Maaginen kesäkisa taputeltu ja sen tiimoilta viimeinen blogipostaus. Kesä oli hieman maagisempi kuin normaalisti ja teimme molemmat asioita, joita emme muuten olisi tulleet tehneeksi.
Nyt on Maaginen kesäkisa taputeltu ja sen tiimoilta viimeinen blogipostaus. Kesä oli hieman maagisempi kuin normaalisti ja teimme molemmat asioita, joita emme muuten olisi tulleet tehneeksi.
Olen käynyt Rovaniemellä kolmena vuonna peräkkäin ja se on kaikenkaikkiaan ollut positiivinen yllätys. Tosin en ole käynyt siellä talviaikaan, jolloin meno on varmaan ruuhkaisa. Olen aiemmin käynyt enemmän paikallisissa nähtävyyksissä, tällä erää vähemmän. Sen sijaan suoritin hieman maagisen kesäkisan tehtäviä.
Tein jännittävän roadtripin julkisilla Espoossa ja Helsingissä. Kiersin museoita, missä olen halunut käydä, sekä kahdessa kirjastossa. Yllättäviä tapahtumia oli matkan varrella.
Pia kävi sukuloimassa Tukholmassa. Laivamatkalla sinne merenkäynti oli kauniisti sanottuna mielenkiintoinen. Päivä Tukholmassa oli onnistunut ja mukava, ennen lähtöä tietenkin.
Maaginen kesäkisa vei tällä kertaa minut juomaan teetä kolmen kirjailijan kanssa, vierailemaan kirjastoissa sekä lukemaan haastekirjoja.
Luen Charan Ranganathin kirjaa Miten muisti toimii. Kirjan toinen luku kertoo, kuinka muistot voivat viedä meidät toiseen aikaan ja paikkaan. Kirjoittaja antoi esimerkin dementoituneesta isoisästään, joka osasi edelleen laulaa, ja jolle toivat muistoja. Tietääkseni en ole vielä dementoitunut, mutta sama tekniikka toimi. Eilen illalla lauloin suihkussa, kun sellainen tehtävä kerran oli (tosin hyvin hiljaa, sillä …
Edessäsi on Parivaljakko -niminen tiimi – tiimin ensimmäinen kisakooste. Kasassa on 47 pistettä tähän mennessä. Lopussa luettelo suoritetuista tehtävistä. Suoritimme toistaiseksi helppoja 29kpl, vaihtuvia kirjoja 3kpl ja vaikeita 3kpl. Ensin joitain tehtävänostoja. Pian terveiset: Alku lähti todella vauhdikkaasti. Minä nappasin heti tehtävälistalleni lukuhaasteesta runokirjan ja Emily St. John Mandelin kirjan. Virpi otti tehtäväkseen lukea kirjan, …
Jatka artikkeliin Virpi on liminaalitilassa ja Pia löysi haahkan
Klassikkoaloitus: viime kerrasta on vähän aikaa. Kokemani takapakki maata pitkin matkailusuunnitelmissa lamautti minut. Noin 1,5 vuotta sitten kirjoitin julkaisemattoman blogitekstin, mihin olin viemässä tätä blogia, mutta minulle selvisi, että olin ymmärtänyt erään termin väärin. Vaikka kirjoitin sen intensiivisesti vuorokaudessa, seuraavan vuorokauden uusi tieto lamautti uudelleen, enkä saanut muokattua tekstiä. Se vaan jäi. Blogissani on tällä …
Reilun kahden vuoden ja matkasuunnitelmapettymysten jälkeen syksy alkaa näyttää jopa hieman hurjalta. Jos kaikki menee, kuten olen suunnitellut, olisi kolme matkaa tiedossa. Näistä kaksi on vielä kysymysmerkin alla. Nyt kun vielä malttaisi odottaa ja iloita keväästä, mikä on lempivuodenaikani. Kevättalvi ja kevät ovat menneet niin nopeasti, kun ne kerran pääsivät käyntiin.
On aikalailla tasan vuosi siitä, kun julkaisin ensimmäisen blogipostaukseni. Vuosi ei mennyt ihan kuten odotin. Aloitin blogini, koska olin suunnitellut junamatkaa Vietnamiin ja takaisin sekä tähän oli tarkoitus taltioida se. Nyt minun pitäisi keksiä sille korvaava vaihtoehto. Tämä juttu sisältää huonoa otsikointia, eksistentiaalista kriisiä, tiedon, mikä juttu sai vähiten lukukertoja, mikä nostattaa pientä nolostuksen punaa sekä mielivaltaisesti valittuja valokuvia. Teksti olisi voinut olla kaksi eri juttua, mutta kun kerrankin saan jotain julkaistuksi, on jo aika painaa lähetä nappia.