Aikomuksenani on kertoa itsestäni, sekä hyvin suurpiirteisesti siitä, miten olen päätynyt tähän pisteeseen. En tiedä tarkalleen, miten saisin sen kerrottua loogisesti ja esiin persoonani, sillä silloin pitäisi eksyä paljon aiheesta. Olen kuullut, että se ei ole suotavaa. Polveilevat lauseenikin on parempi pilkkoa paloiksi.

Olen pienestä pitäen kokenut suurta kiinnostusta muihin maihin. Minulla ei ole selkeää muistikuvaa, että olisin joskus havahtunut, tai että maailmankuvani olisi ollut vain Ruotsi ja Suomi, sekä reitti niiden välissä. Se oli kuitenkin reitti, mitä kuljin lapsena usein. Enkä kokenut mitään suurta valaistumista, kun näin maailman kartan ensikertaa, sillä en itse asiassa muista, milloin se tapahtui ja mitä silloin ajattelin. Haluaisin kuitenkin, että elämässäni olisi ollut jokin mullistava hetki tuon suhteen. Itse asiassa minulla oli kyllä mullistava hetki muistaakseni neljännellä luokalla, eikä se liittynyt mitenkään karttoihin.

Maantieto on ollut yksi lempiaineistani läpi peruskoulun ja lukion. Hetki, jonka muistan vuosien jälkeenkin, oli maantiedon kirjassa viimeisenä kappaleena ollut artikkeli apartheidistä. Huomioni kiinnittyi dystooppisiin valokuviin kaupungista sekä outoon sanaan. Luin sen kauan ennen kuin luokassa sinne päästiin ja mielestäni opettaja käsitteli sen liian pintapuolisesti. Edelleen ulkomaanuutiset ovat paras uutisten muoto. Myös googlehistoriassani olen hakenut eniten tietoa eri maista, junista, kartoista ja muuhun aiheeseen liittyvästä. Olen kova suunnittelemaan etukäteen.

Joitain vuosia ennen kahtakymppiä ja vähän sen jälkeen olin käynyt ilman vanhempiani Tallinnassa, Tartossa, Lontoossa ja Pariisissa sekä Tukholmassa. Sen jälkeen oli yli kymmenen vuoden ajanjakso, jolloin en matkustellut käytännössä lainkaan. En saanut kavereitani innostumaan ja kiinnostuksen kohteet eivät oikein loksahtaneet.

Rohkaistuin tosissaan vasta vähän yli neljä vuotta sitten. Silloin päätin ottaa ison askeleen ja etsiä netistä matkaseuraa. Matkaseura teki oharit neljä päivää ennen matkalle lähtöä. Siinä sitten pohdin, kun olin jo hommannut osan lipuista, että en voisi antaa itselleni anteeksi, jos en käyttäisi niitä. Muutin hieman matkasuunnitelmaani ja lähdin. Se oli kamalaa, vapauttavaa, jännittävää sekä ihanaa, mutta ennen kaikkea sillä hetkellä pelottavan kamalaa. Silloin päätin liittyä Instagramiin ja kertoa matkan aikana matkastani. Nyt olen myös ison uuden äärellä, jonka takia olen päättänyt perustaa blogin.

Olen vuosikausia suunnitellut erilaisia matkoja. Erilaisia maailmanympärysmatkoja, teemamatkoja, listannut maita, missä on pakko käydä edes kerran elämässä ja suunnitellut matkoja ilman lentokonetta jo kauan ennen kuin siitä on tullut näin iso asia.

Ensimmäisellä soolomatkallani, mihin matkaseura teki ne oharit, kiersin bussilla Itä-Eurooppaa. Sen jälkeen pelkällä bussilla kiertely on jäänyt hieman vähemmälle. Päätin kuitenkin että tulevaisuudessa menen ainakin Vietnamiin junalla. Jos universumi suo ja maailma taas avautuu, vuoden sisällä olisi tarkoitus tehdä tämän matka.

Olen käynyt 21 valtiossa, joista yhdeksään olen kulkenut joko bussilla tai junalla. Olen mennyt matkalle yksin, kaverin kanssa, äidin kanssa, työporukan kanssa, koulukavereiden kanssa ja ennestään tuntemattoman yhdistysporukan kanssa. Olen käynyt omatoimimatkoilla ja lomapakettimatkoilla. Silloin, kun haluaa kiireisessä elämässä rentoutua, päästä helpolla, valitsen lomapaketin. En halua kahlita itseäni vain tiettyyn tapaan ja voinkin hyvin valita majapaikakseni hotellin tai hostellin. Sen jälkeen kun ensimmäisen kerran uskaltautui yksin lähtemään, matkamahdollisuuksia on tullut eteen useita.

Persoonaltani olen vähän ärsyttävä besserwisser, kun asia koskee faktoja ja omituisia uskomuksia. Kaverini varmasti vihaavat lausetta, jonka aloitan: ”Itse asiassa…” Kyseenalaistan usein ja yritän olla asioille avoin. Innostun herkästi kaikesta ja tykkään toteuttaa ideoita, enkä vain puhua niistä, vaikka tykkään paljon puhumisestakin. Tykkään myös kuohuviinistä, Pina coladasta, valokuvaamisesta, lautapeleistä, salaateista ja hyvistä elokuvista, vain muutaman mainitakseni. Aloitin nyt kolmantena vuonna peräkkäin Helmetin lukuhaasteen ja olen edelleen innostunut siitä konseptista.

Mielenpainuvimmat hetket, ovat olleet: pilvien yläpuolella Pico de Areeirossa Madeiralla, koskenlasku Pohjois-Kreikassa, taskumattiryyppy hieman Moskovan ulkopuolella neuvostoaikaisen hylätyn asuinkeskittymän keskellä, ensimmäiset vuoristomaisemat bussin kyydissä Puolan ja Slovakian välillä, oikea aito kirahvi luonnossa ja monia muita hetkiä, joista saatan mainita myöhemmin.

Tällainen tästä esittelystä nyt tuli. Poukkoileva epätäydellinen pintaraapaisu, mutta joskus se pitää vain hyväksyä.
Entä sinä? Kerro myös itsestäsi, sillä mielelläni tutustuisin myös sinuun.