Nyt kisa on meidän osalta taputeltu. Päätimme Virpin kanssa koostaa ajatuksia sekä tunnelmia, mitä kisan aikana on herännyt.

Pian terveiset:

Tulin tehneeksi paljon sellaisia asioita, mitä en olisi muuten tehnyt. Jotkut oli ihania, jotkut vain suoritti. En usko, että olisin vieläkään saanut aikaiseksi vierailla Emma -museossa, enkä olisi varmastikaan käynyt Hyvinkään museoissa tai Vasa-museossa. Olisin saattanut unohtaa mennä myös osaan tutuista museoista ja olisin missannut hienoja näyttelyjä.

Myös lautapelien pelaaminen oli aivan ihanaa. Sain varmasti monet ihmiset innostumaan niistä, kun vetosin kisaan. Siltä osin kisa oli hyvä ratkaisu. En usko, että olisin myöskään lukenut Emily St. John Mandellin Asema 11 -kirjaa vielä. Se oli lukulistallani, mutta ei heti-lukulistalla. Kirja oli todella mielenkiintoinen. Yksi tähän menneistä vuoden parhaista kirjoista. Jäätelömakujen syöminen nyt oli tietenkin kivaa, enkä olisi tehnyt sitä, muuten.

Ikävintä oli raportointi. Se söi välillä todella paljon aikaa, aiheutti stressiä ja vei pois muusta kivasta. Tietenkin välillä, kun sai idean, mistä kirjoittaa se oli myös maagista. Mikäli osallistun ensi vuonna kisaan, aion karsia postauksista. En todellakaan listaa kaikkia tehtäviä ja julkaisutahti pitäisi olla lyhyempi ja tekstien pituudet vähäisempiä. Siitä huolimatta tässä kesässä oli enemmän maagisuutta kuin aiempina vuosina. Kesäkisan ohella syy siihen oli kivan kesäkisakaverin 😊

Virpin terveiset:

Kesäkisa on ollut tosi mukava. On tullut mietittyä asioita, joita tekee. On tullut tehtyä asioita, joita ei ole tehnyt pitkään aikaan (esimerkiksi ketunleivän syönti). On tullut tehtyä asioita ensimmäisen kerran elämässä (ainakin trampoliinilla hyppiminen). Ikävintä on ollut se, että on huomannut, kuinka on antanut ”onnen mennä ohi”, eli ei ole aina tarttunut tilaisuuteen. Ehkä se on se opetus. Carpe diem! Jääkaappi kiittää ja kiiltää.

Yleiset fiilikset: olen tosi iloinen, että osallistuin kisaan. Tuli tehtyä paljon kivoja asioita, joita en olisi tehnyt muuten. Opin lainaamaan kirjastosta lautapelejä, ja se on ollut tosi hauskaa. Oli hyvä saada jokin ”syy” kirjoittaa Promaanin nelosversio ja luopua tavaroista. Roolipelaaminen oli tosi kivaa.

Hauskinta oli huomata, kuinka yleisötapahtumiin voi törmätä sattumalta. Haasteen vuoksi jäin sitten aina osallistumaan niihin. Tosin näihin satunnaisiin kuului myös ikävin yleisötapahtuma: Jouhikkojamit Rikhardinkadun kirjastossa, joka häiritsi kirjoitusryhmää. Yleisötapahtumien huippua sen sijaan oli Joktocon Turussa. Spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen keskittyvä tapahtuma, eihän se voi olla kuin hyvä!

Ikävää oli lähinnä se, ettei saanut itseään tekemään jotain tehtävää. Joo, olisin voinut lähteä Juupajoelle ja Ruovedelle, mutta kun… Kirjahylly ei ole yhtään paremmassa järjestyksessä eikä vaatekaappia käyty läpi (no, alusvaatelaatikkoa kyllä setvin). Ja risotonkin olisi voinut tehdä. Lehden ristikko jäi kesken.

Ai niin, ja 25 runon kirjoittamisessa ja julkaisemisessa minusta kaikkein mahtavinta kaiken uuden oppiminen. Ilman kesäkisaa en olisi koskaan saanut tietää, mikä on pantoum, ja siitä tuli erittäin kätevä tapa kirjoitta esim. onnittelurunoja.

Virpi ja Pia kiittää kesäkisalukijoita. Tulevaisuudessa blogi palaa pelkästään Pian käyttöön ja muuttuu taas enemmän vanhoihin uomiin. Toivottavasti postaan useammin kuitenkin.