15 museota, kirjastoa sekä lautapeliä – topit ja flopit (Maaginen kesäkisa)

Vuorossa on maagisen kesäkisan 15 kohdan -tehtävien topit ja flopit. Melkeinpä kaikki kokemukset nousivat topeiksi ja floppeja sai enemmän etsiä.

Pian museokokemukset

Olen omistanut museokortin monta vuotta jo ja siksi suurin osa Helsingin museoista ovat vanhoja tuttuja. Museot, missä en aiemmin ollut käynyt olivat Vaasamuseo, Emma, Espoon kaupunginmuseo, Hyvinkään kaupunginmuseo ja Hyvinkään taidemuseo. Uusista museoista eniten odotin Emmalta ja se täytti odotukset. Vähiten odotin ehkä Hyvinkään museoilta, mutta nekin olivat kivoja ja mielenkiintoisia. Kaikki olivat omalla tavallaan toppeja, mutta flopiksi sanon, että museoissa käyminen oli kiireessä toisinaan suoritus, ja siksi niistä en ehtinyt nauttia kunnolla. Parhaimmista parhaimmat kokemukset olivat Emma ja Suomen valokuvataiteen museo.

Kuvassa on valokuvataulu viidestä hevosten päällä seisovasta ihmisestä
Suomen valokuvataiteen museo Kaapelitehtaalla.
Viisi keraamista lautastaulua
Emma-museo.

Virpin museokokemukset

Iloisin yllätys oli Lottamuseo Tuusulassa. Olin kuvitellut, että se olisi jokin militaristinen paikka, mutta se tarjosi ajateltavaa ja erilaisen kuvan ihmisistä, jotka olivat olleet lottia. Ne eivät kaikki olleetkaan samanlaisia. Mikään museo ei ollut floppi.

Pian kirjastokokemukset

Oodihan on melkeinpä kuin toinen olohuone minulle, mutta se johtuu kirjaston hyvästä sijainnista ja loistavista aukioloajoista. Olen ehkä vähän jopa kyllästynyt, kun olen melkeinpä asunut siellä viime aikoina. Ihan tarkoituksella laskelmoin, että viimeisin kirjasto, missä käyn olisi jokin muu kuin lähikirjastoni. Ihan vain siksi, että kun vanhat rakennukset tulivat kuin varkain (piti vain muistaa, missä on käynyt ja googlata valmistumisvuosi), että halusin varmistaa, että kirjasto olisi spesiaali paikka.

Kansalliskirjaston kupolisalin kerroksia ja lasikatto.
Kansalliskirjasto

Top -kirjasto oli Vallilan kirjasto. Olin ulkopuolella käynyt joitain kertoja aiemmin, mutta yllätyin, kuinka iso se oli ja kesähelteellä siellä oli mukava ilmasto. Hämmentävää oli se, että kun käyn normaalisti vähän meluisissa kirjastoissa ja Vallila oli ihan hipihiljainen. Vaikka rakastan järjestäen kaikkia kirjastoja, floppeja sanon kaksi. Ehdoton ykkösfloppi on se, että minun lähikirjastoni aukioloajat muuttuvat aina kesäisin työssäkäyvälle mahdottomiksi ja osan päivistä se on auki aamupäivällä ja osan iltapäivällä. Päädyn silloin aina suljetun oven taakse ja se ärsyttää. Toinen floppi on Rikhardin kadun kirjaston kuuluisat ja paljon kuvatut portaat, mitkä on päällystetty muovimatolla. Kyseessä on upea kiinteistö kulttuurihistoriallisesti ja siinä on käytetty ratkaisua, mikä ei kunnioita mielestäni kiinteistön arvokkuutta. Tämä kirjasto oli minun 15. kirjasto ja tämä käynti oli minun mieleen. Pidän itse kaupungin äänistä, joka tällä erää oli rakennuksen seinistä kaikuvaa musiikkia, mutta ymmärrän tietenkin, että se ei ollut jokaisen seurueemme jäsenen mieleen.

Iso lasi-ikkuna Yliopiston kirjastossa. Ikkunasta näkymänä talojen ylimmät kerrokset ja katot. Ihminen loikoilee lepotuolilla kirjastossa
Helsingin yliopiston kirjasto

Virpin kirjastokokemukset

Kirjastoista on vain hyvää sanottavaa! Isossa Omenassa ja Sellossa on tosi hyvin työtilaa. Herttoniemessä on laaja omatoimiaukiolo. Viikin kirjastossa on kiva luku-työskentelytila (tosin siellä oli jokin outo ääni). Pohjois-Haagan kirjastossa (josta minulla on paljon hyviä nuoruusmuistoja) tuntui olevan huono sisäilma – ikävä juttu.

Pian lautapelikokemukset

Pöydällä pelikortteja, noppia, pelirahoja sekä pakkauspalikoita, sekä kaksi kättä, jotka järjestelevät pelin aloittamista.
Zak Pak! -lautapeli

Pelasin itseasiassa 17 eri peliä. Rakastan lautapelejä ja monesti haluaisin pelata useammin kuin pääsen pelaamaan. Sanon kaksi top -kokemusta: Tiedolla tai tuurilla oli viihdyttävä illanistumispeli, missä ei tarvinnut tietää oikeaa vastausta vaan pitää arvata lähimmäksi. Toinen top -peli oli Port Royal, missä voi edetä monenlaisilla pelitaktiikoilla ja se oli kiinnostavaa. Ehkä floppi on se, että lautapelit yleensä tarvitsee isomman joukon ihmisiä (on tietenkin yksinpelejä) ja on aikuisella iällä on vaikea saada kasaan joukko, jotka haluaisivat pelata usein ja eri pelejä. Eli niistä harvoista pelihetkistä tuli vähän suoritusmaisia, eikä yhtä peliä viitsinyt pelata montaa kertaa.

Vihreä pelilauta, asetetut arvaukset, panokset ja kaksi pelaavaa kättä. Etualalla on lasi juomalla
Tiedolla vai tuurilla

Virpin lautapelikokemukset

Next station London oli ehdoton suosikki. Siinä pitää suunnitella metroreittejä Lontooseen, ja se on juuri sellaista, mistä pidän. Floppi oli Red flag over Paris, jolta olin odottanut paljon. Ehkä olin huolimaton ohjeiden kanssa tai jotain, mutta en saanut oikein tolkkua. Pelissä oli mukana noppa, jonka tarkoitus ei auennut ollenkaan. Kokeilin kahteen kertaan, ja kommuuni hävisi molemmilla kerroilla.

Etualalla Heckmeck -peli, taaempana pelinappuloita pöytäliinalla
Heckmeck

Yleistä hölinää

Katsotaan, monta kisaan liittyvää juttua ehdin ja jaksan vielä tehdä. Ainakin nyt koostan lopuksi lopputehtävien koonnin ja pitäisi ilmeisesti myös muiden vaikeampien tehtävien kisakooste tehdä. Kiinnostaa kirjoittaa, mutta aika on rajallista, varsinkin kun lähden kotoa pois, jotta voisin tehdä loppukirin.

Jätä kommentti