Olen puhunut jo pidemmän tovin tästä. Olen lupaillut jonkinlaista opasta Helsingistä. Tässä ei ehkä ole uutta paikallisille. Olen kuitenkin kaiken kaikkiaan eniten ”turistina” Helsingissä. Minusta on hieman sääli, jos ei tunne ja tiedä lainkaan omaa lähiympäristöään, joten päätin joitain vuosia sitten, että käyn sekä perinteisemmissä turistinähtävyyksissä, kuten Temppeliaukion kirkossa ja Sibelius-monumentilla, sekä tutustun muutenkin kaupunkiin. Ajattelin aluksi, että kyseessä olisi yksi iso kirjoitus. Mutta jos etsii vain yhtä tietoa, niin siinä saa rullailla aika pitkään, että sen löytää. Se ei mielestäni palvelisi loppujen lopuksi ketään. Helsingissä on kuitenkin melkein mitä vain. Ne vain täytyy löytää.

Olen ehkä viiden viime vuoden aikana hurahtanut taidemuseoihin. En ole ihan varma, mikä niissä kiinnostaa. Onko se, se ajatus, mikä saa alkusysäyksen, mielenkiintoisuus, tunne tai kauneus? Ehkä nuoruuden maalausharrastukset ja nykyiset valokuvaintoiluni vaikuttavat tässä asiassa. En osaa sanoa. Mielestäni museoiden viilennetyssä ilmassa on hyvä viettää aikaa myös kesähelteellä.

Museoiden nykyinen hintapolitiikka on ollut niiden korottaminen. Ilmeisesti syy on siinä, että mitä isompi sisäänpääsymaksu, sitä paremman hinnan he saavat Museokortti –järjestelmästä. Museokortti on aiheuttanut sen, että ne ihmiset jotka käyvät usein museoissa, on järkevää ostaa kortti. Vaikka käynnit ovat siis ilmeisesti lisääntyneet, voisin kuvitella, että tulot eivät ehkä ole lisääntyneet samassa tahdissa (tämä on vain spekulaatiota, eikä perustus mihinkään faktaan). Kun museossa käyvän ensikertalaisen vaihtoehdot ovat 20 euron sisäänpääsy yhdelle kerralle tai 80 euron museokortti, voisin kuvitella, että vähääkään epäröivän ihmisen on helppo sanoa ei uudelle kokemukselle ja jättää museot muille. Vaikka Museokortti on huippukeksintö, tilanne ei edesauta uusien museossa kävijöiden löytämistä. Pidän museokortista, enkä haluaisi luopua siitä, mutta tuntuu vähän rajulta kysyä kortitonta maaseudulla asuvaa kaveria näyttelyyn, jos hänen yksinhuoltajana pitäisi keksiä matkan lisäksi vielä 20 euron budjetti sisäänpääsyyn.

Kaikesta huolimatta, lempimuseoni ovat tässä (eivät ole paremmuusjärjestyksessä):

Alppiruusupuistot

Haagan Alppiruusupuisto on tunnetuin. Siellä on kaunista ja pensaiden välissä kaartelevat pitkospuut tarjoavat mielenkiintoista nähtävää ja antavat valokuvillekin linjoja sekä sommitteluun elementtejä. Puisto on monipuolinen, jos ajatellaan kukkivia kasveja. Sieltä löytyy myös näköalapaikkoja, oravia ja ruuhka-aikaan jäätelökioskikin. Mutta, kuten edellisestä lauseesta huomasi, parhaimpaan kukinta-aikaan paikka on ihan tupaten täynnä. Jopa niin, että vuoroakin saa odotella esimerkiksi näköalatasanteelle. Kannattaa siis mennä puistoon aikaisin aamulla tai olla kärkkymässä kukintaa ennen kuin koko muu Helsinki tietää siitä.

Hieman pienempi, vähemmän näyttävämpi sekä pienemmällä määrällä ihmisiä varustettu alppiruusupuisto löytyy myös Martinlaaksosta, Vantaalta. Sen nimi on Kivimäenpuisto.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

Ihastuin kasvitieteellisiin puutarhoihin Amsterdamissa. Olen käynyt Helsingin ja Amsterdamin ohella kolmessa muussa maassa kasvitieteellisissä puutarhoissa. Osa on ollut myös pettymyksiä, mutta Kaisaniemen puutarha ei kuulu niihin. Kaisaniemessä on laaja ja ilmainen puutarha (kuten Kumpulassakin), mikä sopii loistavasti ystävien tapaamiseen sekä yksinhengailuun. Itselleni kuitenkin ihastuttavin osuus oli kasvihuoneiden tarjonta, mikä on maksullinen/museokortillinen osuus. Mutta väitän sen olevan sen väärtti.

Luonnontieteellinen museo Helsingissä (Luomus)

Kuuluu samaan perheeseen Kaisaniemen ja Kumpulan kasvitieteellisten kanssa. Olin sopinut museoon tapaamisen alun perin Konsta Punkan valokuvanäyttelyn takia juuri ennen kuin pandemia laittoi museot kiinni 2020 keväällä. Sen takia museossa ei ollut isoa määrää lapsiperheitä, mitkä olisivat saattaneet vaikuttaa museon melutasoon ja sitä kautta kokemukseen. Minusta tämä museo kuitenkin sopii hieman ikävuosia nähneillekin.

En ole ihan varma, onko vaihtuva näyttely aina valokuvanäyttely, mutta sen ohella on eläinten luurankoja, täytettyjä eläimiä uskomattomissa asennoissa ja uskomattomilla ilmeillä sekä hauskoilla kommenteilla ja vaikka ihan vain pimeitä huoneita, joissa voi ihailla ”tähtitaivasta”. Museo hyppäsi heti yhdeksi minun ja kaverini lempimuseoksi. Museossa on myös hyvin kuvaukselliset portaat ja rakennus itsessään on kaunis.

Itä-Pasilan Street art district

Olen siinä mielessä hieman outo, että tykkään betonisuudesta. Mielestäni monesti ruma on paljon mielenkiintoisempaa kuin söpöys ja nätteys ja koska se on mielenkiintoista, se ei voi lopulta olla edes rumaa. Kuitenkin Itä-Pasilan mielenkiintoinen betonilähiö on saanut sen lisäksi pintaansa koristamaan katutaidetta. Sekä netistä, ja ilmeisesti Triplan infopisteestä saa alueesta karttoja, jonka avulla voi suunnistaa katsomaan ulkoilmataidetta. Tämä ulkoilmanäyttely on ilmainen. Harmi vain, että alueella ei ole paljon kuppiloita, missä pitää taukoa kierroksen lomassa. Vahva suositus kuitenkin!

Kiasma

Nykytaiteen museossa olen kokenut yhdet vaikuttavimmista näyttelyistä. Vaikka usein kuulee kommenttia, että kyllä kuka tahansa, varsinkin sanoja itse pystyisi tekemään juurikin niitä samoja taideteoksia, ihmettelen mielessäni, että mikseivät he silloin ole tehneet niitä. Mielestäni taidetta ei aina pidä ottaa vakavasti ja se voi olla myös parhaimmillaan silloin, kun se on oivaltavaa, yksinkertaista tai erikoista. Vaikuttavimmat näyttelyt Kiasmassa ovat olleet Iiu Susirajan valokuvanäyttely ja Ed Atkinsin Terminaali-esitys. Eikä muutkaan ole huonoja olleet. Ainoastaan vain suosittelen tarkastamaan, jos ensimmäisillä romantillisilla treffeillä suunnittelee menevänsä Kiasmaan, että siellä oleva näyttely ole kaltoin kohdelluista naisista. Se antoi erikoisen sävyn tapaamiseen :D. Ei sillä, etteikö aihe olisi tärkeää sekä keskustelu aiheesta voisi paljastaa jotain, mutta se ei ollut helpottava keskustelun herättelijä. (Tosin kyseinen näyttely ei haitannut tunnelmallaan treffejä pitkään.) Juuri nyt Kiasma on remontissa. Sen on tarkoitus avautua taas 2022 keväällä.

Sinebrychoffin taidemuseo

Vaikka vakionäyttelyn suosittelen katsomaan, kun museoon on päätynyt, mielestäni parasta antia on vaihtuvat näyttelyt. Museon näyttelyt ovat nimenomaan sitä klassista taidetta, missä ihmiset näyttävät ihmisiltä ja kankaiden laskokset on maalattu hyvin aidon näköisiksi. Vaikka pitäisikin enemmän modernista tai nykytaiteesta, mielestäni on hyvin virkistävää käydä katsomassa perinteisempääkin taidetta.

HAM, eli Helsinki Art Museum

Joitain vuosia sitten tuntui, että melkein asuin Tennarin yläkerrassa ja HAMissa. Silloin siellä oli muun muassa Ellen Thesleffin, Yayoi Kusaman, Ai Weiwei ja Ola Kolehmaisen pyhiä tiloja –näyttelyt. Nyt viime aikoina en ole huomannut yhtä mielenkiintoisia näyttelyitä (tai reilun vuoden pandemian syytä), mutta uskon, että tässä museossa tulee olemaan myöhemminkin kiinnostavia näyttelyitä.

Valokuvataiteen museo sekä K1

Kaapelitehtaan Valokuvataiteen museo on tällä hetkellä remontissa, eikä ole kerrottu kauan se kestää. Pidin kovasti Kaapelitehdas-rakennuksesta. K1 on lähempänä keskustaa ja siten helpommin saavutettavissa, mutta mielestäni tiloista puuttuu ehkä omaleimainen henki. Näyttelyt itsessään ovat olleet mielenkiintoisia kummassakin rakennuksessa. Minusta tuntuu, että K1:sen tilat ovat tuoneet jonkinlaisen populaarisemman vivahteen museon valokuviin. Voin olla todella väärässä, sillä olen alkanut käydä tässä museossa tasaisen epäsäännöllisesti vasta n. vuodesta 2019 alkaen. Pidän kovasti myös Tukholman ja Tallinnan Fotografiskasta. Valokuvataiteenmuseon lippujen hinta taitaa olla nykyisten hurjien hinnannousujen aikaan yksi halvimmista.

Ateneum

Suomalaisen taiteen koti. Täällä on varmasti laajin valikoima suomalaisia merkkiteoksia, vaikka osa teoksista onkin välillä vierailulla ulkomailla. Luulen, että tämä museo on ehkä turvallisin valinta ensikokemukselle tai jos ei tiedä tarkalleen, mistä toinen pitää. Vaikka käyn tässä museossa nykyään ehkä harvemmin, on tämä vähän kaiken perusta. Ateneumin kohdalla taisin havahtua jotenkin siihen ajatukseen, että samassa museossa voi käydä useamminkin kuin vain kerran. Laajan perusteoskokoelman lisäksi museossa on vaihtuvia näyttelyitä.

Ateneumista tulee kaksi vahvaa muistoa: kuinka silmäni avautuivat valokuville Henri Cartier-Bressonin näyttelyssä sekä se kuinka eräs edesmennyt ystäväni halusi kovasti käydä katsomassa Amedeo Modiglianin taideteoksia. Yritin yrittämästä päästyäni puhua siitä, ettei hän olisi lainkaan vaivaksi, vaikka joutuisin pyörätuolissa häntä viemään näyttelyyn. Hän piti päänsä, eikä tullut, mutta halusi, että ostaisin sieltä hänelle Amedeo Modiglianin taidekirjan. Vein sen tuliaisiksi, mutta mietin myös, että oli niin harmillista, ettei hän uskaltanut lähteä näyttelyyn. Jälkeenpäin minua myös harmittaa, että lopulta hyväksyin hänen einsä.

Taidehalli

Tämä taidenäyttelytila on siitä mielenkiintoinen, että näyttely voi olla ryijytaidetta tai patalappuja. Monesti näyttelyt ovat yllättävän ilahduttavia. Anu Tuomisen näyttely oli kaikkein mielenpainuvin ja aiheutti kestohymyn. Taiteen ei tarvitse olla liian vakavaa.

Amos Rex

Olen käynyt täällä vain kerran nuorten taiteilijoiden näyttelyssä eli Generation 2020. Sijainti on täydellinen, tilat ovat hyvät sekä hype että jonot museoon niin pitkät, että uskon tämän olevan yleisesti hyvä, vaikka oma kokemukseni onkin rajoittunut yhteen kertaan.

Koin, että tästä olisi helppo aloittaa ja tämä olisi selkeä kokonaisuus ja teksti syntyisi helposti ja sitä olisi sopivan vähän. Mutta, kun katselen merkkimäärää ja käytettyä aikaa, olin hieman väärässä. Aloitaessani kirjoittamaan tätä en edes ajatellut kuinka vahvoja muistojakin tämä herättäisi.

Mikä on sinun lempimuseosi? Puuttuuko listasta mielestäsi jotain oleellista, sillä museoita ja gallerioita on vieläkin enemmän? Vai vihaatko kenties museoita? (Tosin en usko, että siinä tapauksessa olisit lukenut tämän loppuun asti.) Onko sinulla mielipidettä Museokortista? Jos asut muualla niin, mikä on siellä mielenkiintoisinta tai parasta? Olen aikoinaan matkaillut siellä täällä Suomessa, mutta en usko tietäväni kovinkaan montaa siistiä paikkaa, siksi olisi mielenkiintoista tietää. Myös Helsingissä on paljon sellaista, mistä minäkään en tiedä mitään.

Vaikka minulla on nyt hieman kiireisemmät viikot tiedossa, yritän parhaani mukaan saada taas jotain aikaiseksi juhannuksen jälkeen 4.7. Se on moi tältä erää!